Kesäaika — DST

dokakuu 30th, 2016

Hesarin kuukausiliitteen kellonsiirtelyhullutusta käsittelevän jutun esilapautuksessa Lopettakaa tämä hullutus nyt sanotaan: “– –, eivätkä talvet muutu valoisiksi, vaikka kelloa miten ruuvaisi.” Pienehköllä luovuudella asia on korjattavissa: lyhennettäköön tunteja vaikkapa aikavälillä 10.00—14.00 puoleen tuntiin: täten menetellen tuolla ajalla, joka on melko valoisa ainakin täällä fillarikommunistimaassa, olisi kahdeksan tuntia valoisaa. Samalla voitaisiin työpäivääkin vähän pidentää, ja antikommunistitkin olisivat tyytyväisiä — eivätkä työntekijätkään kaiketi tästä pahastuisi. Vastaavasti välin 14.00—10.00 pitäisi tunteja vähän pidentää, mutta sehän tuskin haittaisi ketään: useimmat esim. selviäisivät vähemmillä yöunitunneilla.

Levynmelkutin-legenda DXT lienee vaihtanut alkuperäisen nimensä DST:stä nykyiseen protestina nykyiselle kömpelölle kesäaikahupailulle. Niinpä:

Snooker-klassikoita

dokakuu 15th, 2016
  • Alan legenda Joe Davis tekee historian ensimmäisen TV-satasen; tuohon aikaan ei vielä käytetty väripalloja, vaan harmaasävyisiä. Oi niitä aikoja. Suomenkielinen wikipedia tietää kertoa muun muassa, että “Tämän suuruinen lyöntisarja on harrastelijapelaajille melko harvinainen – -“. Kiinnostava väite.
  • Hurrikaani-Higginsin hämmentävä breikki vuodelta 1982. Tätä jotkut kutsuvat kaikkien aikojen breikiksi, vaikka se onkin “vain” 69 pistettä.
  • Cliff Thorburn tekee Cruciblen ensimmäisen “maksimin”.
  • Tony “Tornado” Drago tekee historian nopeimman satasen, jollaiset, kuten edellä ilmi käy, ovat harrastelijapiireissä melko harvinaisia. Tämä on ainakin aika vikkelä.
  • Tämäntapaisia kokoelmia on verkko väärällään; tämäkin vaikuttaa äkkiä vilkaisten aika viihdyttävältä. Ja miksipä ei vaikuttaisi — snooker on mitä viihdyttävintä viihdettä.

Jatkoa listalle tullee varmasti; youtube on täynnänsä toinen toistaan pähémpää snooker-aineistoa.

YLE tunnustaa viimeinkin Suur-Kallion

leikkisyyskuu 3rd, 2016

YLE uutistaa varsin liemensiintoista elinkeinoelämän alaan kuuluvaa seikkaa jutussaan Levykauppiaiden usko elää Kalliossa – hiipuva ala elvytetään intohimolla ja erikoistumalla. Jostain syystä toimittaja kainostelee otsikossa käyttämästä suosituksen mukaista nimimuotoa jutun tarkoittamalle alueelle, vaikka leipätekstistä se onneksi löytyy:

Salamat, Maracaibo, Benny Moré

peelokuu 1st, 2015

Forecan Markus Mäntykannas harmittelee, että salamointi on jäänyt Suomessa kovin vähäiseksi (muutenhan kesäsää on ollut mitä parhain). Jutun lopulla kirjoittaja paljastaa Catatumbo-joen tietämillä Venezuelassa salamoivan siinä määrin, että kateeksi käy; ilmiöstöstä on luonnollisesti otettu runsaasti varsin näyttäviä valokuvia. Kuten laajemmasta kartasta huomaamme, laskee mainittu joki Maracaibo-järveen, ja järven (oikeastaan lahden) ja Venezuelanlahden yhdistävän salmen länsipuolella sijaitsee samanniminen kaupunki. Benny Moré taasen on tehnyt hienon kappaleen Maracaibo Oriental, jota kelpaa suositella kenelle vain. Siispä:

Palaver[i]

touhukuu 4th, 2014

Jossakin englanninkielisessä TV-taideluomassa käytettiin taannoin sanaa palaver — tai siis jotain sanaa, jonka oletin tulevan kirjoitetuksi näin. Tällainen sana todella käytössä on, kuten sekä Oxford Dictionaries että Merriam-Webster kertovat. Wiktionary väittää sanan palaveri tulleen suomeen latinasta portugalin ja englantilaisen merimiesslangin kautta. Olkoon näin.

Oli miten oli, sana vaikuttaa englannissa tarkoittavan eritoten kaikenlaista joutopuhetta (“idle talk”; “prolonged and tedious fuss or discussion”); onpa kerta kakkiaan osuva tausta ja kuvaus meidän palavereillemme.

Nikola Tesla

peelokuu 13th, 2013
Tesla circa 1890

Kuva: Wikimedia Commons

Nikola Tesla, jota Ismo Lindell teoksessaan Sähkötekniikan historia nimittää “sähkötekniikan ihmemieheksi”, teki merkittäviä parannuksia induktiomoottoriin ja vaihtosähköjärjestelmiin ylipäänsä. Lisäksi hän kehitti nimeään kantavan teslamuuntajan ja erikoisen langattoman signaalin- ja energiansiirtojärjestelmän. “Tesla oli ensimmäisiä, jotka oivalsivat radion ja tutkan periaatteet [‑ ‑]” [Lindell]. Vuonna 1960 hänen mukaansa nimettiin magneettivuon tiheyden SI1‑kkö, ei kovin yllättävästi, Teslaksi (T).

Teslan ansioluettelon valossa ei tunnu kovin yllättävältä, että hän oli vasenkätinen — vaikkakin vasenkätisille tunnusomaiseen tapaan pystyi opettelemaan helposti myös huonomman käden sujuvan käytön, ja jostain syystä näin myös teki.

Lukemista:

URN:stä ja siihen liittyvästä aakkossopasta yksinkertaistaen

leikkisyyskuu 18th, 2011

Käsitteet

URN (Uniform Resource Name) nimeää resurssin ottamatta kantaa sen saavutettavuuteen mukaan lukien saamismekanismin tai ‑osoitteen. URL (Uniform Resource Locator) paljastaa resurssin sijainnin ja protokollan, jota käyttäen sen saa käsiinsä. URI (Uniform Resource Identifier) on URL:n ja URN:n kattokäsite (“yliluokka”) siinä mielessä, että sekä URL että URN ovat URI-tyyppejä. THTTP on RFC:nsä otsikon mukaan “A Trivial Convention for using HTTP in URN Resolution”, ts. se tarjoaa keinot päästä käsiksi URN:n nimeämän resurssin URL:iin (tai resurssiin itseensä).

URN:n rakenne ja toiminnalliset vaatimukset

Dokumentin URN Syntax mukaan URN:n syntaksi on:

urn:<NID>:<NSS>

, missä NID ja NSS tulevat sanoista “Namespace Identifier” ja “Namespace Specific String”. NID alkaa alfanumeerisella merkillä, jota saa seurata korkeintaan 31 merkkiä, jotka ovat alfanumeerisia merkkejä tai “Ascii-yhdysmerkkejä” (U+002D). NSS saa sisältää melkein mitä vain.

Juha Hakala määrittelee NID:in ja NSS:n seuraavasti:

  • Nimiavaruus (NID eli Namespace Identifier). Koodi joka identifioi URN-tunnuksena käytetyn tunnusjärjestelmän.
  • Identifioiva osa (NSS eli Namespace Specific String). Julkaisun varsinainen tunnus kuten ISBN sijoitetaan tähän osaan.

NID:in tarkoitus on nimensä mukaisesti jakaa nimiavaruutta ja siten taata URN:ien ainutkertaisuus (yhdellä resurssilla voi olla monta URN:ia, mutta yksi URN saa viitata vain yhteen resurssiin).

URN:lle asetetaan erinäisiä ainutkertaisuus- ja pysyvyysvaatimuksia, toisin kuin URL:lle; niiden eron tässä suhteessa voi tiivistää hyvin karkeasti yksinkertaistaen vaikka näin:

URL saa muuttua, URN ei: sinä saat muuttaa, sinun URN:si (hetu) ei saa muuttua.

Miten löydetään URN:in tarkoittama resurssi?

Aiemmin mainittu RFC 2168 “A Trivial Convention for using HTTP in URN Resolution” määrittelee useita täsmäytysmekanismeja: nimestä osoitteeseen (tai moneen); nimestä nimiin; osoitteesta osoitteisiin ym., mutta tässä kiinnostumme vain yhdestä: miten täsmäytetään nimi (URN) osoitteeseen (URL), jonka avulla pääsemme käsiksi sanottuun resurssiin. Vastaus on hyvin suoraviivainen: jos tiedossamme on resurssimme nimi, ja HTTP-palvelin, joka suostuu paljastamaan resurssin sijainnin, pyydämme siltä HTTP-tapaan:

GET /uri-res/N2L?urn:foo:12345-54321 HTTP/1.1
Host: example.com

, mihin palvelin vastaa statuskoodilla 303 (tai 302, jos asiakas ymmärtää vain HTTP 1.0:n päälle) asettaen Location-otsikon arvoon, joka paljastaa sijainnin, kas näin:

Location: http://example.com/foo/12345-54321.html

Asiakas pyytää osoitetun resurssin internetiltä ja tekee sillä, mitä parhaaksi katsoo.

Wagner

peelokuu 13th, 2011

Juba Tuomolan paikoitellen hyvinkin mainiohkon parisuhdeoppaan, Viivi ja Wagner ‑kuvasarjateoston päähenkilöelmistä toinen, Wagner-niminen sika näyttää olevan vasenkätinen, ainakin tämän Päivä-Aatoksen julkaiseman näytteen perusteella. Ilmankos otus on niin monilahjainen ja sukkelaälyinen.

Katse vasempaan päin!

peelokuu 13th, 2011

Olemme kalenterimielessä jälleen perimmäisten kysymysten äärellä: tänään vietetään nimittäin jälleen kansainvälistä vasenkätisten päivää.

Jörn Donner

heisunheiluvilleskuu 29th, 2011

Jörn Donner on melko ansioitunut ja ahkera kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko, diplomaatti ja ties mitä muuta. Akaan elävän musiikin yhdistys on päättänyt tarita Donnerille hänen uransa epäilemättä rakkaimman tunnustuksen valitsemalla hänet vuoden vasenkätiseksi. Toimitus päättelee tästä rohkeasti, että Donner todella on vasenkätinen ja onnittelee monikykyälypäätä uran kruunaavasta suorituksesta.

Helsinki-päivä, joko taas!

käsinkuu 12th, 2011

Kyllä vain, vuosittain vietetään Helsinki-päivää, säännönmukaisesti kesäkuun kahdentenatoista.

Kuten on aiemminkin merkille pantu, on sanotussa päivässä muutakin merkillepantavaa kuin pääkaupungin perustamisen hetki — kannattaa huomioida mm. seuraavat:

Byromanttista katutaidetta?

banaaliskuu 27th, 2011

Huonosta graffitinlukutaidostanikin huolimatta uskallan arvata, että alla olevan kuvan esittämässä teoksessa keskeisessä osassa olevan tekstin kirjaimet ovat s‑t‑u‑k. Lienee lähes varmaa, että asialla ei ole ollut Säteilyturvakeskus, joten jäljelle jääneistä selityksistä uskottavin on, että taiteilemassa on käynyt virastoihailija, byromantikko. Käsillä oleva paraformaali teos on pantu näytille Alppikadun varrelle Helsingin Kalliossa.

Teos on sittemmin poistettu Alppikadulta, ja kenties ripustettu jonnekin muualle.

Papukaija

hölmikuu 5th, 2011

Macquarie-yliopiston kätisyysopin laitos on korottanut papukaijojen statusta aika rajusti: ne ovat uusimman ja parhaimman tutkimustiedon valossa coolimpia kuin jääkarhut, toisin sanoen vasenkätisiä. Vuoden tiedeuutisen suomalaisille paljasti Kansan Uutiset.

Helsinkiläistä kadunnimitriviaa

tampiokuu 10th, 2011
Hullun arkkitehdin vihjeistämänä lisätty Augustin Ehrensvärd, J.C.L.Engel, Eliel Saarinen ja Julius Tallberg monisuoriutujiin. Näitä alkaa olla niin paljon, että tuntuu jo oudolta puhua erikoisuudesta.
Auroran päivänä 2013: parin päivän takainen Hesari kertoo: “[- -]Aurora Karamzin on poik­keus mies­ten hallitse­mas­sa ni­mis­tös­sä. Ka­ram­zi­nin mu­kaan on ni­met­ty Hel­sin­gis­sä pait­si sai­raa­la myös usei­ta ka­tu­ja ku­ten Au­ro­ran­ka­tu ja Ka­ram­zi­nin­ran­ta se­kä Au­ro­ran­silta.” Olin pitkään väärässä uskossa, että Auroran sairaala ei olisi ollut Karamzinin mukaan nimetty, mutta ainakin viitattu wikipedia-artikkeli näin sanoo: “Vuonna 1952 sairaala sai nykyisen nimensä Aurora Karamzinin mukaan.” Helsingin kadunnimet ‑teos ei Karamzininranta-nimeä tunne, mutta uusinkin osa on vuodelta 1999.

Helsingin kadunnimet 2 ‑teoksessa todetaan yleisistä katujen nimentäperiaatteista mm. seuraavaa:

Yhtenä periaatteena on pidetty, että eläville henkilöille ei anneta nimikkokatuja tai ‑alueita. Vieraiden valtioiden päämiehille ei ole annettu nimikkokatuja, elleivät he ole olleet samalla myös Suomen hallitsijoita [‑ ‑], ettei muillekaan ulkomaalaisille henkilöille anneta nimikkokatuja tai ‑alueita.

Joitakin poikkeuksia näistä periaatteista on; alla lueteltuina minun tiedossani olevat. Lisäksi näiden jälkeen lueteltu ne, joiden nimi löytyy nimistöstä useammin kuin kerran.

Elävänä nimistöön päässeet

Ulkomaalaiset nimistössä

  • Henry Ford, amerikkalainen autokauppias: Henry Fordin katu Länsisatamassa.
  • Dag Hammarskjöld, ruotsalainen diplomaatti ja YK:n pääsihteeri: Hammarskjöldintie Taka-Töölössä.
  • Nikolaus Kopernikus, tähtitieteilijä: Kopernikuksenkatu Ullanlinnassa.
  • V. I. Lenin, kansainvälinen puoluejohtaja: Lenininpuisto Alppiharjussa.

Moneen kertaan kunnioitetut

Jotkut onnekkaat ovat saaneet nimensä pääkaupungin nimistöön useammin kuin kerran.

  • Augustin Ehrensvärd, nähtävyyssuunnittelija ja sotahenkilö: Ehrensvärdintie Eirassa ja Linnanrakentajantie Herttoniemessä.
  • Johan Carl Ludvig Engel, teutoninen empiristi: Ludviginkatu Kaartinkaupungissa ja Engelinaukio Eirassa.
  • Aurora Karamzin, seurapiirihenkilö ja suurhyväntekijä: Aurorankatu, Karamzininkatu ja Karamzininranta (Etu-Töölö); Auroran sairaala sekä läheiset Auroranportti ja Auroransilta (Laakso). Sairaalan nimi ei taida kuulua kadunnimistöön, mutta viisi muuta nimeä kai kuuluvat. Ennätyksellinen kunnia siis.
  • Robert Henrik Rehbinder, virkamies, peräti kolmesti: Iso Roobertinkatu (Punavuori), Pieni Roobertinkatu (Kaartinkaupunki) ja Rehbinderintie (Eira).
  • Eliel Saarinen, huvilamaakari: Eliel Saarisen tie Haagassa ja Elielinaukio Kluuvissa.
  • Jean Sibelius: Sibeliuksen puisto ja Sibeliuksenkatu Taka-Töölössä.
  • Julius Tallberg, kauppamies ja -neuvos: Tallberginkatu Länsisatamassa sekä Tallbergin puistotie ja Kauppaneuvoksentie Lauttasaaressa.
  • Zachris Topelius, kirjailija, toimittaja, historioitsija ja yleinen satusetä (kolmesti): Topeliuksen puisto (Taka-Töölö), Topeliuksenkatu (Taka-Töölö, Meilahti) ja Sakarinkatu (Kallio).

Lähteet

  1. Helsingin kadunnimet
  2. Helsingin kadunnimet 2
  3. Helsingin kadunnimet 3
  4. Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu

Robert Goren

tampiokuu 1st, 2011

Kova laki: rikollinen mieli ‑TV‑sarjassa murhaajia jahtaava etsivä Robert Goren (Vincent D’Onofrio) tietää kaikesta kaiken, on huippuälykäs ja sosiaalisesti erittäin lahjakas sekä syvästi oikeudentuntoinen — sanalla sanoen varsin tyypillinen vasenkätinen.

Helsingin metroasemien nimistä

dokakuu 18th, 2010

Mainio Tarinoiden Helsinki ‑palvelu vastaa kysymykseen “Mistä Helsingin metroasemat ovat saaneet nimensä?“:

[‑ ‑] Nimet on annettu sen mukaan, missä kaupunginosassa asema sattuu sijaitsemaan. Poikkeuksena ovat rautatieaseman, Siilitien ja uusimman, Kalasataman, asemat. Rautatieaseman metropysäkki on luonnollisesti nimetty tarkan sijaintinsa mukaan ja samoin Siilitien. [‑ ‑]

Vastauksen julistusaikaa tai päivitysaikaa ei valitettavasti ole merkitty.

Tarkastellaan metroasemien nimet verraten niitä tuohon yllä julistettuun teoriaan. Kaupunginosan nimen ensimaininnan jäljessä on sen järjestysnumero.

Ruoholahti
Teoria ontuu; Ruoholahti on Länsisataman (XX) kaupunginosan osa-alue, eikä siis kaupunginosa.
Kamppi
Tämä asema todella osuu Kamppiin (IV).
Rautatientori
Tekstissä mainittua “rautatieasema”-nimistä metroasemaa ei metrosta löydy; tässä siis tarkoitetaan Rautatientorin asemaa.
Kaisaniemi
Kaisaniemi ei myöskään ole kaupunginosa; nimi on paikannimi ilman “virallisempaa” statusta. Sekä em. Rautatientorin ‑ että tämä Kaisaniemen asema sijaitsevat Kluuvin (II) kaupunginosassa.
Hakaniemi
Hakaniemikään ei ole kaupunginosa, vaan “rajoiltaan määrittelemätön alue Helsingin itäisessä kantakaupungissa, Pitkänsillan pohjoispuolella“, kuten wikipediakin (nykyään) tietää kertoa. Nimi on sinänsä oikein osuva; nimen “Hakaniemi” osaa jokainen helsinkiläinen, ja varmaan aika moni muukin, yhdistää juuri oikeaan tienooseen. Hakaniemen metroasema sijaitsee Kalliossa (XI).
Sörnäinen
Tässä kohtaa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä: missä metroasema sijaitsee? Karttaa tulkiten näyttäisi siltä, että asema olisi juuri Alppiharjun (XII) puolella, mutta sillä on sisäänkäynnit kolmesta kaupunginosasta: Kalliosta, Alppiharjusta ja Sörnäisistä (X). Sörnäinen on ihan kelpo nimi, mutta mainioita vaihtoehtoja olisivat voineet olla “Kurvi” tai peräti “Kinapori”. Sörnäisten asema on aika kaukana esim. Merihaasta, joka kuuluu Sörnäisiin; Merihaasta katsoen Hakaniemen asema on lähinnä.
Kalasatama
Tässä on, kuten viitattu Tarinoiden Helsinki ‑artikkelikin sanoo, osuttu hienosti: “[‑ ‑]koska paikalla todella on ollut vilkas kalasatama[‑ ‑]”. Kalasataman asema sijaitsee Sörnäisissä.
Kulosaari (XLII)
Teorian mukaan.
Herttoniemi (XLIII)
Teorian mukaan.
Siilitie
Toimii, aseman katuosoite on Siilitie 2. Asema sijaitsee Herttoniemessä.
Itäkeskus
Jälleen osa-alue, tällä kertaa Vartiokylän (XLV) kaupunginosan.
Puotila
Kuten Itäkeskus, on Puotilakin Vartiokylän osa-alue.
Rastila
Rastila taas on Vuosaaren (LIV) osa-alue.
Vuosaari
Tämä asema todella sijaitsee Vuosaaressa, sen osa-alueessa Keski‑Vuosaari.
Myllypuro
Puotilan ja Itäkeskuksen tapaan on Myllypurokin Vartiokylän osa-alue.
Kontula
Kontula on Mellunkylän (XLVII) osa-alue…
Mellunmäki
…ja niin on Mellunmäkikin.

Artikkelin esittämä teoria ei siis oikein toimi. Onko tällä sitten jotain merkitystä? Siinä mielessä on, että tällaisen palvelun, jonka ainakin yksi tuottaja on Helsingin kaupunginkirjasto, toivoisi tarjoavan tarkempaa tietoa. Kaupunginosatiedot ovat hyvin helposti tarkastettavissa esim. kaupungin tarjoamasta paikkatietopalvelusta. Artikkelin alussa sanotaan: “Helsingin metroasemien nimet ovat nimistötoimikunnan ja kaupunkisuunnittelulautakunnan keksimiä.” On vaikea uskoa, että mainitut tahot vastaisivat kysyttäessä jotain niin ylimalkaista, kuin “missä kaupunginosassa asema sattuu sijaitsemaan.” Vaikka tällaisen palvelun arvo varmaan nähdäänkin suurimmaksi osaksi viihteellisenä, olisi silti pidettävä huoli aineiston laadusta — miksipä ei tällaista mainiota ja arvokasta palvelua pidettäisi vähän “virallisempanakin” lähdekokoelmana? Sellaisena eivät palvele ainakaan tässä käsitellyn artikkelin kaltaiset jutut.

Ursus maritimus

leikkisyyskuu 19th, 2010

On ilahduttavan laajalle levinnyt harhaluulo, että jääkarhut (Ursus maritimus) olisivat vasenkätisiä. Näin ei ole, vaikka niin onkin miellyttävä väittää. Jaa miksikö? Siksi, että jääkarhut ovat niin bloody kool, eivätkä vain kirjaimellisesti, mikä panisi olettamaan, että pakkohan niiden on olla kätisyydeltäänkin oikeaoppisia.

Siltasaarenkadun nimenmuutos

leikkisyyskuu 18th, 2010

Helsinki kertoo, että apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä haluaa poistaa Siltasaarenkadun nimen. Poistosuorite olisi määrä täyttää muuttamalla nimi Unioninkaduksi.

Jos koko katuyhteys nimettäisiin Unioninkaduksi, alkuperäinen muistuma Suomen ja Venäjän unionista voisi saada rinnalleen myös muita unioneja ja yhteistyöponnisteluja yhteisen Helsinkimme hyväksi, Penttilä sanoi.

Sitaatti on aito, Penttilä on ilmeisesti tosiaan näin sanonut.

Ajatus on huono, ainakin seuraavista syistä:

  • Siltasaarenkadulla näyttäisi olevan yhdeksäntoista osoitetta; jokainen viittaus niihin pitäisi muuttaa. Tämä ei ole vain kustannus- vaan myös esim. turvallisuustekijä: sekä kaupunkilaisilla että hätäkeskuksilla menee aikansa, että uusi nimi tarttuu. Ylipäätänsä tulisi vakiintuneita nimiä muutella vain erityisen painavista syistä — edellä lainattu Penttilä‑sitaatti ei ainakaan minulle sellaista paljasta.
  • Nimi “Siltasaari” häviäisi kadunnimistöstä käytännössä tyyten — Siltasaari varmaankin pysyisi Kallion osa-alueen nimenä, mutta eipä sitä näe häiriöksi asti käytettävän. Saaren länsikärjessä on myös Siltasaarenkärki-niminen kadunpätkä. Siltasaari‑nimi on perua ajalta, jolloin paikalla todella oli saari. Kotus paljastaa myös Pitkänsillan nimennän perusteen.
  • Unioninkatu‑Siltasaarenkatu ‑linjan nimenvaihdos Pitkänsillan kohdalla on nimenomaan historiallisesti perusteltu. Jos halutaankin “unohtaa” yhteiskunnallis‑poliittinen jakolinja, joka on juuri Pitkänsillan kohdalla tunnetusti jyrkkä, ei se kyllä onnistu nimiä kartalta pyyhkimällä. Sitä paitsi, on vaikea keksiä kovin hyviä perusteluita, miksi tällainenkin tosiseikka edes pitäisi unohtaa.

Kolmen kaupunginosan rajapyykki: Sörnäisten metroasema

leikkisyyskuu 12th, 2010

Sörnäisten metroasema on asemien joukossa erityisessä *kröh* asemassa: sille on sisään- ja uloskäynnit kaikkien kolmen Suur-Kallion osan alueelta: Alppiharjusta asemalle pääsee sekä Vaasanpuistikon rakennelmasta että Kinaporin korttelin Hämeentien puoleiselta sivulta, n. Hämeentie 54:n kohdalta. Kalliosta asemalle pääsee Kurvin William K:n edessä sijaitsevia portaita ja Sörnäisistä kaksia portaita, joista kummankin alkupää on suunnilleen Hämeentie 29:n kohdalla. Lisäksi yksi sisäänkäynti on ei‑kenenkään‑maalla, raitiotiekiskojen välissä keskellä Hämeentietä. Oivallinen on siis aseman sijoitus.

Suur‑Kallio

leikkisyyskuu 12th, 2010

Kaupunginosien rajojen tunteminen on yleisesti aika huonolla tolalla. Yksi syy siihen lienee, että tiedotusvälineet viljelevät vääriä tietoja tässäkin asiassa: paraatiesimerkki on Iltalehden juttu Jalkajousella ammuttiinkin kahta miestä. Juttu esimerkillistää myös spesifimpää, tässä käsillä olevaa kaupunginosarajatieto‑ongelmaa: Kallio tapaa vetää yllensä naapurikaupunginosien synnit. Iltalehti‑esimerkissämme ingressiteksti sanoo:

Helsingissä Kalliossa ammuttiinkin perjantaina jalkajousella kahta miestä.

Leipätekstissä kerrotaan:

Poliisi löysi perjantaina Katri Valan puistosta vertavuotavan miehen. [‑ ‑] Vaasankadulla ja Suvilahdenkadulla sijaitsevista asunnoista otettiin kiinni [‑ ‑]

Miestä olikin siis ammuttu Sörnäisissä; kiinniotot tapahtuivat Alppiharjussa ja Sörnäisissä.

Onko tämä sitten vakavakin ongelma? No eipä oikeastaan, mutta ärsyttävä se on, vasitenkin siksi, että tällaiset asiat on niin helppo tarkastaa, esim. kaupungin tarjoamasta paikkatietopalvelusta; internetiä lienee tyypillisesti mahdollista toimituksissa käytellä, jopa ulkopaikkakuntalaisissakin.

Edellä kuvattu ongelma tuskin häviää. Esitän ratkaisuksi tarkoitetun alueen (ainakin Kallio, Alppiharju ja Sörnäinen) nimittämistä aina ja johdonmukaisesti Suur‑Kallioksi. Täten menetellen ei olisi enää niin nougat’ta, jos sattuisi rajatietopuutteita. Jatko‑ohjeena ilmoitetaan, että tarkemminkin voi sitten halutessaan paikkoja nimetä: esim. Linnunlaulua voisi kutsua verevästi Suur‑Kallion osa‑alueen Linjat pienalueeksi kolme; esimerkkiuutisessa mainittu Vaasankatu sijaitsee Suur‑Kallion osa‑alueen Harju pienalueessa nolla ja niin edelleen.