Vaikka Mark Williams onkin kaikkien täyspäisten snooker-seuraajien ykkössuosikki, on tämä silti niin hieno suoritus, ettei Williamsin tappio pahemmin kirpaise:

Myös Vafaein haastattelu kannattanee kuunnella.

Reissu-Lasse varsin kulmikkaana muistomerkkinä:

Idyllisen Kallion idyllisessä Tauno Palon puistossa seisoo varsin kulmikas Tauno Palon muistomerkki.

Nyt ollaan sentään kantakaupungissa; nimittäin Meilahdessa.

Ensin Teetä kahdelle,

ja sitten Stadi-jenga.

Historiallisista syistä ensimmäinen suoritus kohdistui toimeksiannon vastaisesti kantakaupungin ulkopuolelle, Herttoniemeen. Teos on Pallopojat Hertsikan ala-asteen pihalla. Kannattaa huomata, että Pallopojat on myös helsinkiläisen jalkapalloseuran nimi.

Tehtävä: vieraile jokaisessa kantakaupungin julkisen taiteen kohteessa. Ota valokuva kohteesta todisteeksi.

Kartalla aineistot Veistokset ja julkinen taide sekä Aluejako: kaupunginosat.

Lisätehtävä: etsi aineisto, jonka avulla voi muodostaa graafin, jossa kärkinä ovat Veistokset ja julkinen taide -aineiston kohteet ja sivuina lyhin kävelymatka niiden välillä. Ratkaise kauppamatkustajan ongelma.

Historia

Englanninkielisen wikipedian Cue sports -sivun (kyllä vain, biljardi on urheilua) kappale History kertoo tiiviisti olennaisimmat asiat: biljardi on kehitetty erinäisistä nurmipallopeleistä sivistämällä niitä s.e. ne sopivat kalustettuihin huoneisiin. Sanan billiards, ja siten suomen biljardin, etymologia tuntuu olevan hämärän peitossa.

Eritysmaininnan ansaitsee François Mingaud, jonka ansiosta kepin päässä on tippi, pieni nahanpalanen, joka mahdollistaa kierteet.

In this age of simple wooden cues, others had experimented with leather tips, but it was Mingaud who perfected both the design and the appropriate playing technique.

Hepun ansioksi luetaan myös massé-lyönnin kehittäminen. Tärkeä hahmo siis.

Biljardipallojen historia on varsin mielenkiintoinen — todettakoon tässä vain, että elefanttien kannalta oli melkeä onni, että erilaisia muoveja kehitettiin. Ensimmäinen “teollinen muovituote” on ollut Celluloid-tuotenimellä myyty yhdiste, josta tehtiin biljardipalloja. Niillä oli sellainen vähäsen ei-houkuttava ominaisuus, että ne saattoivat räjähtää.

Lajeja

Biljardilajeja on kymmeniä, ellei satoja. Lajit voidaan jakaa ryhmiin eri tavoin; tärkein jako tehdään sen mukaan, onko käytettävässä pöydässä taskut (pussit) vai ei. Carambole (“kara”) -pelejä pelataan nimittäin meillä päin tuiki harvinaisella taskuttomalla pöydällä.

Terminologinen huomautus: aika usein kuulee puhuttavan biliksestä, ja sillä aivan ilmeisesti tarkoitetaan tyypillisesti jotain pool-lajia; yleensä kasia tai ysiä. Biljardi on kuitenkin kattokäsite (“yliluokka”) mm. tässä mainituille peleille — esimerkiksi mainitut kasi ja ysi ovat kyllä biljardilajeja, mutta niin ovat vaikka snooker ja karakin.

Englantilaisella biljardipöydällä pelattavat lajit

Englantilainen biljardipöytä on suurin kaikista yleisesti käytössä olevista. Pöydän koko on 11 jalkaa ja 8 tuumaa × 5 jalkaa ja 10 tuumaa; järkevissä yksiköissä n. 3,57 × 1,78 metriä. Usein englantilaista biljardipöytää kutsutaan myös snooker-pöydäksi, mikä on tarkkaan ottaen pienenpieni virhe.

Snooker

Snooker on nykyisin varsin suosittu laji, joka on runsaasti esillä TV:ssä ja muissa liikkuvan kuvan peleissä. Snookerin säännöt ja kuvaus pelistä löytyvät esim. wikipediasta; WPBSA:n sääntöjä lienee pidettävä normatiivisena lähteenä.

Englantilainen biljardi, billiards

Englantilainen biljardi muistuttaa säännöiltään hyvin paljon kotoista Kaisaa; sitä on pidetty Kaisan etäisenä esi-isänäkin.

Pool-lajeja

Pool-peleistä suosituin lienee nykyään ysipallo; kasi on toinen paljon pelattu. Todelliset pool-connoisseurit taitavat edelleen suosia 14.1 continuous ‑pelimuotoa, straight poolia. The Hustler ‑elokuvassa pelataan juuri sitä; 1980-luvun elokuvassa The Color of Money pelataankin sitten jo ysipalloa — epäilemättä 80-luvun elämä vaati ripeämpää tahtia myös biljardilta.

Kaisa

Kaisaa eli karoliinaa pelataan lähes pelkästään Suomessa. Kaisapallot ovat valtavia, ja kepit siten painavia halkoja. Taskut ovat hyvin ahtaita, mikä tekee pussittamisesta aika tuskallista.

Muuta, mitä?

Karapelejä siis pelataan taskuttomalla pöydällä pyrkien saamaan osumia lyöntipallolla muihin palloihin. Aika ahdistava ajatus. Jostain muistan lukeneeni, että karaa on joskus pelattu myös ovaalinmuotoisella pöydällä, minkä on oltava sitten jo todella ahdistavaa.

Artistic billiardsin nimelle en tiedä suomennosta. Peli on hyvin näyttävä: siinä pelaajat suorittavat yksittäisiä erittäin vaikeita ennalta määrättyjä lyöntejä. Myös tätä tairetta harrastetaan kai vain taskuttomilla pöydillä.

Merkkihenkilöitä

Davisin veljekset

Joe Davisillä ja hänen veljellään Fredillä on kummallakin kova meriitti: nämä kaksi ovat ainoat, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden sekä snookerissa että englantilaisessa biljardissa. Vuonna 1940 veljekset pelasivat keskenään sangen tasaisen ottelun snookerin maailmanmestaruudesta: freimit Joelle 37—36; isoin breikki kummallakin 101. Joe oli veljeksistä muutenkin niskan päällä: maailmanmestaruudet snookerissa hänelle 15—8; englantilaisessa biljardissa 4—1. Muutama muukin huomionarvoinen seikka hänen snooker-urastaan löytyy:

[Joe] Davis won the first 15 championships from 1927 to 1946, and remains the only unbeaten player in World Snooker Championship history. He made the championship’s first century break [vähintään 100 pisteen breikki], in 1930.

Kannattaa myös katsoa, kuinka Joe Davis tekee ensimmäisen televisioidun satasen (“century”) — Davis onnistuu tempussa, vaikka pallot ja pöytä ovat harvinaista harmaasävymallia. Mainio Break from life -kanava hehkuttaa Davisiä seikkaperäisehkösti. Tuntuu melkein itsestään selvältä, että:

In 1955, [Joe] Davis was the first player to make an officially recognised maximum break.

Katso myös The Pink that Killed Joe Davis.

Stephen Hendry

The King of the Crucible voitti urallaan snookerin maailmanmestaruuden ennätyksellisesti seitsemästi.

Aki Kauppinen

Suomen “herra snooker”, joka perusti maan ensimmäisen snooker-salin ja on ollut aivan ratkaisevassa roolissa siinä, että peliä ylipäätään täällä pelataan ja seurataan (huhujen mukaan Suomessa katsotaan per capita snookeria enemmän kuin missään muussa Eurosportin palvelemassa maassa — tai ehkä per Eurosportin katsoja? Sama se, paljon täällä peliä seurataan). Kauppinen on selostanut snookeria iät ja ajat sanotulla kanavalla. Aatelisaineistoa, jos meillä olisi tapana ihmisiä edelleen aateloida.

Salietiketistä

Tämä etiketti on minun kokoamani; vastaavia käyttäytymissääntöjä löytyy melkeinpä kaikista biljardia käsittelevistä teoksista, ja tämä simppeli lista on muistinvaraisesti koostettu painetuista lähteistä ja omista kokemuksista saleilla. Introspektiolla on osuutensa listassa — luotan ns. “normaalin kotikasvatuksen” eväisiin.

1. Muita ei häiritä — koskee kaikkia muita salilla läsnä olevia, siis muilla pöydillä pelaavia ja aivan erityisesti omalla pöydällä pelaavaa toista, ns. “vastustajaa”. Useimmilla saleilla spatiaalis-taloudelliset syyt ovat pakottaneet asettamaan pöydät hieman liian lähekkäin, mikä johtaa tilanahtauteen pöytien väleissä. Huomioi naapuripöydän pelaajat — lyöntiään valmistelevaa pelaajaa toisella pöydällä ei saa häiritä sen paremmin kuin omaa vastustajaakaan. Erityishuomautus: jos salilla ei ole pöytiä vapaana, käytä jonottamiseen tai odotteluun sille osoitettua tilaa. On aivan erityisen moukkamaista mennä roikkumaan pelaavien pöydän ääreen, varsinkin kysellen pelaatteko vielä kauan? -tyyppisiä kysymyksiä.
2. Vastustajan psyykkaaminen on erityisen moukkamaista — tämä liittyy tietysti ensimmäiseen kohtaan, mutta ansaitsee oman huomautuksensa, koskapa tätä ohjetta vastaan näkee rikottavan aivan liian usein. Kaikenlainen liikuskelu vastustajan lyöntilinjalla on ehdottoman kiellettyä. On myös syytä pitää kunnioittavaa etäisyyttä pöytään, kun ei itse ole lyöntivuorossa. Tahallinen ääntely on myös ehdottoman kiellettyä, varsinkin vastustajan keskittyessä lyöntiinsä.
3. Tunnusta virheesi. Useimmat biljardilajit ovat herrastoimihenkilöiden huvituksia. Koska harvalla meistä on varaa pitää tuomaria mukana, perustuu sääntöjen noudattaminen yhteiseen kuriin. Mikään ei latista tunnelmaa niin kuin kinastelu mahdollisesti tapahtuneesta virheestä, jota rötöstelijä ei älynnyt itse tunnustaa. Jos pelaat yli kahden hengen porukassa, on hyvä käytäntö nimetä tuomariksi joku, joka ei ole pelivuorossa ja täten väistää tällaiset karikot. Tuomarille ei muuten sitten purnata — sellainen käytös kuuluu (miesoletettujen) jalkapallokentälle.
4. Pöydälle ei missään oloissa aseteta ylimääräisiä esineitä — biljardipöydällä sallittuja esineitä ovat pallot, niiden alkuasetteluun käytetyt monikulmiot, viulut yms. lyömisen apuvälineet — lyhyesti: peliin elimellisesti kuuluvat esineet. Minkään muun objektin asettaminen pöydälle, varsinkaan veralle, katsotaan majesteettirikokseksi. Kitkan lisäämiseen tarkoitetut liidunpalaset (kiksit) olisi hyvää pitää taskussa tai sellaista varten kehitetyssa pitimessä; jos on ihan pakko pitää niitä pöydällä, ne pidetään pöydän puuosien päällä liitutahko ylöspäin.
5. Pelin jälkeen pannaan välineet paikoillensa. Erityisesti tämä koskee kölejä eli pelaamiseen käytettyjä mailoja keppejä. Kaikissa biljardisaleissa on riittävä määrä kölien säilyttämiseen tarkoitettuja telineitä. Käytä niitä. Kiksien säilyttämiseen näyttää kullakin salilla olevan oma käytäntönsä; jossain on suotavaa jättää kiksit pöydän reunoille. Jos näin ei ole, ja näyttää siltä, että kiksit on syytä palauttaa pallojen kanssa, varmista, ettet aseta kiksiä pallotarjottimelle siten, että se sotkee palloja.
6. Snookeria koskeva huomautus: kun vastustaja on pöydällä ja toivon mukaan tekee pisteitä, on sen toisen pelaajan vastuulla nostella väripallot takaisin pöydälle, ja pitää kirjaa tehdyistä pisteistä.

Triviaa

Snookerin maksimibreikki

Snookerissa maksimibreikiksi kutsutaan sellaista lyöntisarjaa, jossa pelaaja “putsaa pöydän” pelkillä mustilla, ts. pussittaa viisitoista kertaa punaisen ja mustan sekä vielä kaupan päälle kaikki värit. Edellä sanotusta seuraa, että tällaisesta breikistä saa 147 (15 × (1 + 7) + 2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7) pistettä. Ihan tarkkaan ottaen se ei kuitenkaan ole maksimi — jos pelaaja saa vapaapallon kaikkien punaisten ollessa vielä pöydällä, on hänellä mahdollisuus ns. kuudentoista punaisen täysputsiin; jos sellaisen ihmeteon suorittaa pelkillä mustilla, tulee pisteitä peräti 155. Kukaan ei tätä kirjoitettaessa ole saavutukseen yltänyt, mutta yli 147:n breikkejä kylläkin tiedossa on.

Snooker Shoot Out

Snookerista on jostain kumman syystä kehitetty variaatioita, joista tämä lienee tarpeettomin — yleisesti ottaen snookeria pelataan ja sitä katsotaan arvokkaasti ja ennen kaikkea hiljaa; shoot-out-katsojia suorastaan kannustetaan mölisemään. Säännöt on tässä variaatiossa bastardoitu vallan merkillisiksi. Toistaiseksi ainoa suomalainen snooker-ammattilainen Robin Hull voitti turnauksen vuonna 2016.

David Attenborough ja snooker

TV-kuuluisuus David Attenborough‘llä on merkittävä rooli snookerin historiassa:

The BBC began broadcasting in colour in 1967 and was looking for programmes that could exploit this new technology. Broadcasting snooker, then still a minor sport, was the brainchild of the then controller of BBC2, David Attenborough.

Kepin käyttötavasta

Kuten suomenkielisessä wikipedia-artikkelissa Biljardi kerrotaan:

Biljardipeleissä lyödään kööksi (ransk. queue) kutsuttavalla suippenevalla kepillä pöydällä olevia palloja.

Nykyään kepillä lyödään siten, että kepin kapeampi pää osuu lyöntipalloon, mutta joskus ammoin tilanne oli toinen: keppiä pidettiin kapea pää kädessä, ja palloja sohittiin paksummalla päällä siten, että se lepäsi pelialustalla — tästä muistona hyvin monissa kepeissä on edelleen viiste paksummassa päässä: keppiä liu’uteltiin viiste verkaan päin. Valitettavasti en tähän hätään löydä väitteelle lähdettä, mutta ehkä joskus sitten.

Aavistuksen raivoissaan

Tämä tulee valitettavasti muistista, joten melkein jokaiseen osaan tulee suhtautua huhupuheena. Pelaajat, selostaja sekä pallo ja pussi on melko varmassa muistissa. Tony Drago pelasi Stephen Hendryä vastaan sellaisessa uransa vaiheessa, ettei ollut vielä “Cruciblen kuningasta” voittanut. Aika ratkaisevassa freimissä Drago oli pussittamassa pinkkiä keskelle freimipallona. Tavoilleen uskollisena hän tykitti pinkin järjettömällä “talonpojan tappolyönnillä” keskeltä reikää siten, että pinkki tuli takaraudasta takaisin pöydälle. Aki Kauppinen selosti tilanteen jokseenkin näin:

– – hetkinen, olisiko tuo pinkki riittänyt Tonylle – – kyllä näin taitaa olla, kyllä vain, pinkki oli freimipallo. Ilmankos Tony on aavistuksen raivoissaan.

Samasta kynästä on fraasi, jonka tarkoittamaa pelaajaa en muista:

– – nyt on [pelaajan] itseluottamus kyllä jonkin verran tipotiessään.

The Pink that Killed Joe Davis

Antaa wikipedian kertoa:

[Fred Davis] reached the semi-finals of the World Snooker Championship in 1978, – – His defeat – – saw Davis miss a crucial pink from its spot on the verge of pulling up to one frame behind at 15–16 (Davis went on to lose the match 18-16). His brother Joe, following each ball intently, swaying in his seat, almost fell into the gangway when his brother missed this key pot, and was taken ill after this frame; he was rushed to hospital to undergo a six-and-a-half-hour operation, but died a few weeks later. So dramatic was the missed pink that it became known as the ball that killed Joe Davis.

Aika intohimoinen oli Joe Davisin suhde snookeriin, ja veljensä menestykseen siinä.

Sanastoa

Tämä varsin suppea sanasto on koottu lähdekirjastosta ja omasta kokemuksesta, siis siitä, miten olen kuullut erilaista sanastoa saleilla käytettävän. Sanastoa ei voi pitää normatiivisena eikä varsinkaan tyhjentävänä. Rakkailla lapsilla on toki monta nimeä kullakin. Sitä paitsi tämäkin slangi on väistämättä paikallista luonteeltaan. “Hakusanan” jälkeen on suluissa vastaava englanninkielinen termi (“tällä lailla”) sikäli kuin sellaisen tiedän.

alapää/yläpää

Jompi kumpi pöydän päistä eli lyhyemmistä sivuista, hieman sanojasta riippuen. Snooker-peliä varten viivoitetulla englantilaisella biljardipöydällä toinen pää on “baulk end” ja toinen yläpää. Baulk end on se pää pöytää, jota merkitsee “baulk line”. Aloitusalue “D” sijaitsee juuri siinä päässä.

alla (“ball on”)

Kohdepallon sanotaan olevan “alla”, kun se on seuraavana lyöntivuorossa.

breikki (“break”)

Lyöntisarja; useimmissa biljardilajeissa saa onnistuneen lyönnin suorittaja palkinnoksi lyödä uudestaan. Katkeamatonta onnistuneiden lyöntien sarjaa kutsutaan breikiksi. Breikki päättyy joko epäonnistuneeseen lyöntiin tai freimin päättymiseen.

freimi (“frame”)

Äännemukaelma englannin kielen sanasta “frame”. Tarkoittaa yhtä “peliä”, mikä taas tarkoittaa lajista toiseen hieman eri asioita. Esimerkiksi ysipallossa “freimi” alkaa avauslyönnillä ja päättyy ysin sääntöjenmukaiseen pussitukseen. Ottelu koostuu tyypillisesti useasta freimistä.

freimipallo

Ainakin snookerissa käytetty termi, joka tarkoittaa sellaista palloa, jonka pussittamisen jälkeen vastustaja tarvitsee snookereita (tarkemmin sanottuna vastustajan tekemiä virheitä). Kannattaa huomata, että tällainen pussitus ei vielä tarkoita, että freimi on käsitelty — freimi loppuu muodollisesti vasta, kun (a) ainoana pöydällä oleva musta pussitetaan tai sillä tehdään virhe; (b) toinen pelaajista luovuttaa tai (c) tuomari lopettaa freimin syystä tai toisesta.

kakku, pakka (“pack”)

Useamman pallon muodostelma, joka tehdään pöydälle ennen aloitusta. Yleisimmin kolmion muotoinen, neljäkäs eli “salmiakkikuvio” on myös yleinen muoto.

kiksi

Liitu, jota hierotaan kölin päässä olevaan nahkaan nahan ja pallon välisen kitkan lisäämiseksi. Yleensä suurin piirtein kuution muotoinen palikka, josta yhtä lukuunottamatta kaikki tahkot on paperilla peitetty. Suomalainen Taom tekee sylinterin muotoisia, kovasti kehuttuja liituja, jollaista käyttäen on ainakin yksi snookerin maailmanmestaruuskin jo voitettu.

kivi (“cue ball”)

Lyöntipallo, “kalpee”; useissa peleissä muista palloista erottuva valkoinen pallo. Muunkin värisiä lyöntipalloja löytyy, ja monissa lajeissa mahdollisia löyntipalloja on useita.

käsipallo (“ball in hand”)

Tilanne, jossa vastustajan virheen jälkeen pelaaja saa asettaa kiven pöydälle haluamaansa paikkaan. Pelistä riippuu, saako kiven asettaa vapaasti mihin tahansa pöydällä.

köli, köö (“cue”)

Biljardikeppi (ei koskaan maila). Sanan alkuperä on ilmeisesti ranskan sana “queue”.

maski, maskissa

Ks. snooker.

massé-lyönti

Eriskummallinen lyönti, joka suoritetaan kepin kulman ollessa 50—90° pöydän pintaan nähden. Toivottu vaikutus on kiven kaareva liike lyönnin jälkeen. Kulman suuruus vaikuttaa pallon liikerataan.Jimmy White antaa melkoisen näyttävän esimerkin karatessaan Ronnie O’Sullivanin rakentamasta snookerista.

nakki (“kiss”)

Kiven (tai muun pallon) osuma toiseen palloon.

piquet

Temppulyönti, joka suoritetaan lyömällä aivan alapalloon. Toivottu kiven käyttäytyminen on sellainen, että jonkin matkaa edettyään se palaa tulosuuntaansa koskettamatta valleihin tai muihin palloihin.

päälleveto

Lyöntipallon asemointi siten, että seuraavaksi vuoroon tuleva kohdepallo on helposti “tehtävissä” eli pussiin lyötävissä. Toisin sanoen, että pallo olisi hyvin alla, on vedettävä sen päälle.

resti, viulu (“rest”)

Lyömisen apuväline, eräänlainen jatkokäsi, jonka avulla pystyy kurottamaan pitkälle pöydän päälle. Mitä suurempi pöytä, sen useammin tähän vehkeeseen joutuu tutustumaan.

Kolme restiä oikealta vasemmalle käytön yleisyyden mukaan järjestettyinä: 1. ns. tavallinen resti, jota sanalla resti yleensä tarkoitetaan. 2. Spider rest, jolle en ole suomenkielistä nimeä kuullut. 3. Swan neck, jota suomeksi joskus kuulee kutsuttavan joutsenkaulaksi. Spider ja joutsenkaula ovat kamalia vehkeitä, eikä niitä käytä varmaan juuri kukaan mielellään.

snooker

Oleellisin biljardipeleistä; myös erityinen tilanne, jossa alla oleva pallo ei ole pelattavissa suoralla lyönnillä. Nykyisin kai yleisimmin käytettysana kuvaamaan em. tilannetta myös pool-pöydän ääressä; sanotaan, että “pallo on snookerissa”. On huomattava, että peleissä, joissa snooker-tilanteella on merkitystä sääntöjen ja pelin kulun kanssa (esim. snooker-pelissä punnittaessa mahdollista “vapaapallotilannetta” [“free ball”]), määritellään snooker s.e. pallo on snookerissa, jos siihen ei pysty suoralla lyönnillä osumaan kummalle tahansa puolelle, mikä taas käytännössä tarkoittaa, että jos pallosta pystyy suoralla lyönnillä lyömään juuri ja juuri ohi kummalta puolelta tahansa, ei pallo ole snookerissa.

spotata

Asettaa pallo pöydälle sille kuuluvalle paikalle, yleensä merkitty verkaan pisteellä (“spot”). Kannattaa pidättäytyä Stadin slangin kuvaamasta sanan käytöstä, jos salilla kehotetaan spottaamaan.

tippi (“cue tip“)

Kepin kapeaan päähän kiinnitetty pieni palanen nahkaa (tai nykyään joskus myös jotain synteettistä ainetta). Tipin ja siihen hierotun kiksin avulla lisätään kepin pään ja lyöntipallon välistä kitkaa, mikä parantaa mahdollisuuksia saada lyöntipalloon kierteitä.

tussi

Kosketus palloon / palloihin muulla kuin kööllä. Lähes poikkeuksetta virhe kaikissa lajeissa. Palloihin saa koskea käsin vain tuomari, ja pelaaja jolla on ns. käsipallo.

työntö (“push out”)

Pelaaja, joka tulee vuoroon hyväksytysti suoritetun avauslyönnin jälkeen, saa suorittaa työntö- eli push out -lyönnin. Sääntö koskee myös avauslyönnin suorittanutta pelaajaa. Työntölyönnissä ei ole voimassa monien lajien säännöistä muutoin löytyvä osumispakko.

työntölyönti

Usein tulkinnanvarainen virhe (ei siis push out), jossa köli osuu lyöntipalloon sen jälkeen, kun lyöntipallo on jo osunut johonkin muuhun palloon tai valliin. Tämä virhe on usein niin tulkinnanvarainen, että on syytä pitää erityisen tarkkaa huolta oman virheensä tunnustamisesta. Epäselvässä tapauksessa on syytä tuomita omaksi vahingokseen.

ääliö

Naapuripöydän äänekäs törkymöykky, joka on huomattavan usein vahvassa humalatilassa, eikä osaa käyttäytyä biljardin vaatimaa arvokkuutta noudattaen. Itse pelaat tietysti niin fiksussa seurassa, ettet saman pöydän äärestä ääliöitä löydä.

Linkkejä

World Snooker

Ammattilais-snookerin monopoli; nykyisin suht aktiivinen myös YouTube’ssa.

Break from life

Paikoin ratkiriemukas snookeriin keskittyvä YouTube-kanava; ks. mallisuoritus.

Lähteet

Listalta löytyy kirjoja, joita olen itse tavaillut; saattavat olla antoisaa lukemista muillekin biljardista kiinnostuneille.

Pentti Kirstilä, Kyösti Kiiskinen: Biljardiopas, WSOY 1988, Porvoo

Heikki Ansa: Biljardi, Gummerus 1980, Jyväskylä

Kirja väittää olevansa “ensimmäinen suomenkielinen biljardikäsikirja”.

Clive Everton: The Book of World Snooker, Bloomsbury 1993, Barcelona

Vahvasti suositeltava YouTube-kanava Break from life tarjoilee varsin erikoisia käyttöjä magneetille snooker-pöydällä:

Temppuilu on sangen viihdyttävää, vaikka herra käyttääkin pool-kiveä snooker-pöydällä, mitä on pidettävä rienaavana.

Britit ymmärtääkseni harrastavat leikkisiä liikanimiä yleisemminkin; tämän kirjoittajalle tutuiksi on tullut snooker-pelaajien nimiä. Alla joitakin kakkein leikkisimmiksi havaittuja.

Nigel Bond

00-147 — tämä on oikein leikkisä yhdelmä kahdesta maagisesta numerosta: fiktiivisen psykopaatin numerotunnuksesta ja snookerin “maksimibreikin” pistemäärästä 147 (snookerissa on mahdollista tehdä tätäkin suurempi breikki, ja näin on myös tehty). Erityisleikkisän tästä nimestä tekee se, että Bond ei ole urallaan maksimiin pystynyt.

Steve Davis

Interesting — jostain syystä Davisiä pidettiin siinä määrin jurona ja tympeänä jäppisenä, että Spitting Image -TV-taireluomasarja katsoi parhaaksi irvailla herralle nimeämällä hänet näin. Jotakuta saattaisi tavallaan kiinnostaa se, että Davisillä on melko pätevä CV, jossa on mm. kuusi maailmanmestaruutta.

Anthony Hamilton

Sheriff of Pottingham (Hamilton on kotoisin Nottinghamistä); pot-verbin merkitys on pussittaa; sama sana substantiivina tarkoittaa pussitusta.

Ronnie O’Sullivan

The Rocket — herra ilmeisesti pelaa kuin raketti, mitä on vähän outona pidettävä.

Neil Robertson

Thunder from Down Under — Robbo on aussi, ja jyrähtelee.

Mark Selby

The Jester from Leicester — Selby on kotoisin Leicesteristä ja on kaiketi melkoinen jekku-petteri; The Torturer — itsensä Ronnie O’Sullivanin lanseeraama nimi; Selby tunnetaan varsin pätevänä safety-pelaajana.

Jimmy White

The Whirlwind; Ladies’ Choice; The People’s Champion — viimeinen viittaa siihen, että White on ensinnäkin hyvin suosittu ja toisaalta on on hävinnyt kaikki kuusi MM-finaaliaan.

Wikipedia listaa nimiä lisää.

Kara- tai karamboli-biljardia pelataan ahdistavan näköisellä taskuttomalla pöydällä. Machito (Francisco Raúl Gutiérrez Grillo) tuskin hoheltaa biljardista ao. teoksessaan, mutta on se silti perin vetävä esitys.

Kuinka pähén kappaleen olisikaan herra tehnyt snookerista!

• Alan legenda Joe Davis tekee historian ensimmäisen TV-satasen; tuohon aikaan ei vielä käytetty väripalloja, vaan harmaasävyisiä. Oi niitä aikoja. Suomenkielinen wikipedia tietää kertoa muun muassa, että “Tämän suuruinen lyöntisarja on harrastelijapelaajille melko harvinainen – -“. Kiinnostava väite.
• Hurrikaani-Higginsin hämmentävä breikki vuodelta 1982. Tätä jotkut kutsuvat kaikkien aikojen breikiksi, vaikka se onkin “vain” 69 pistettä.
• Cliff Thorburn tekee Cruciblen ensimmäisen “maksimin”.
• Tony “Tornado” Drago tekee historian nopeimman satasen, jollaiset, kuten edellä ilmi käy, ovat harrastelijapiireissä melko harvinaisia. Tämä on ainakin aika vikkelä.
• Tämäntapaisia kokoelmia on verkko väärällään; tämäkin vaikuttaa äkkiä vilkaisten aika viihdyttävältä. Ja miksipä ei vaikuttaisi — snooker on mitä viihdyttävintä viihdettä.

Jatkoa listalle tullee varmasti; youtube on täynnänsä toinen toistaan pähémpää snooker-aineistoa.

Käsitteet

URN (Uniform Resource Name) nimeää resurssin ottamatta kantaa sen saavutettavuuteen mukaan lukien saamismekanismin tai ‑osoitteen. URL (Uniform Resource Locator) paljastaa resurssin sijainnin ja protokollan, jota käyttäen sen saa käsiinsä. URI (Uniform Resource Identifier) on URL:n ja URN:n kattokäsite (“yliluokka”) siinä mielessä, että sekä URL että URN ovat URI-tyyppejä. THTTP on RFC:nsä otsikon mukaan “A Trivial Convention for using HTTP in URN Resolution”, ts. se tarjoaa keinot päästä käsiksi URN:n nimeämän resurssin URL:iin (tai resurssiin itseensä).

URN:n rakenne ja toiminnalliset vaatimukset

Dokumentin URN Syntax mukaan URN:n syntaksi on:

urn:<NID>:<NSS>

, missä NID ja NSS tulevat sanoista “Namespace Identifier” ja “Namespace Specific String”. NID alkaa alfanumeerisella merkillä, jota saa seurata korkeintaan 31 merkkiä, jotka ovat alfanumeerisia merkkejä tai “Ascii-yhdysmerkkejä” (U+002D). NSS saa sisältää melkein mitä vain.

Juha Hakala määrittelee NID:in ja NSS:n seuraavasti:

• Nimiavaruus (NID eli Namespace Identifier). Koodi joka identifioi URN-tunnuksena käytetyn tunnusjärjestelmän.
• Identifioiva osa (NSS eli Namespace Specific String). Julkaisun varsinainen tunnus kuten ISBN sijoitetaan tähän osaan.

NID:in tarkoitus on nimensä mukaisesti jakaa nimiavaruutta ja siten taata URN:ien ainutkertaisuus (yhdellä resurssilla voi olla monta URN:ia, mutta yksi URN saa viitata vain yhteen resurssiin).

URN:lle asetetaan erinäisiä ainutkertaisuus- ja pysyvyysvaatimuksia, toisin kuin URL:lle; niiden eron tässä suhteessa voi tiivistää hyvin karkeasti yksinkertaistaen vaikka näin:

URL saa muuttua, URN ei: sinä saat muuttaa, sinun URN:si (hetu) ei saa muuttua.

Miten löydetään URN:in tarkoittama resurssi?

Aiemmin mainittu RFC 2168 “A Trivial Convention for using HTTP in URN Resolution” määrittelee useita täsmäytysmekanismeja: nimestä osoitteeseen (tai moneen); nimestä nimiin; osoitteesta osoitteisiin ym., mutta tässä kiinnostumme vain yhdestä: miten täsmäytetään nimi (URN) osoitteeseen (URL), jonka avulla pääsemme käsiksi sanottuun resurssiin. Vastaus on hyvin suoraviivainen: jos tiedossamme on resurssimme nimi, ja HTTP-palvelin, joka suostuu paljastamaan resurssin sijainnin, pyydämme siltä HTTP-tapaan:

GET /uri-res/N2L?urn:foo:12345-54321 HTTP/1.1
Host: example.com

, mihin palvelin vastaa statuskoodilla 303 (tai 302, jos asiakas ymmärtää vain HTTP 1.0:n päälle) asettaen Location-otsikon arvoon, joka paljastaa sijainnin, kas näin:

Location: http://example.com/foo/12345-54321.html

Asiakas pyytää osoitetun resurssin internetiltä ja tekee sillä, mitä parhaaksi katsoo.

James Warren “Jimmy” White on yksi aikain menestyneimpiä snookerin pelaajia, ja varmaankin paras toiseksi paras (paras on nyt epäilemättä Ding Junhui), joka ei ole koskaan voittanut World Snooker Championship ‑turnausta. Vasenkätisyytensä ansiosta White nauttii suurta kunnioitusta valtaväestön parissa. Suorastaan gigalomaanillisiiin mittoihin olisi ihailu varmaankin yltynyt, jos Brown White olisi pitänyt kiinni suunnitelmastaan ryhtyä Snookerin kummisedäksi.

Vasemman käden esimerkillistä käyttöä englantilaisen biljardipöydän ääressä: White tekee kolmekymmentäkuusi hypnoottista elettä, ja ohessa 147:n breikin vuoden 1992 MM‑turnauksessa:

White elvistelee kierrelyönneillään:

Ihmishistorian teollisena aikana on saatettu sarjavalmistukseen melkoinen määrä erilaisia tuotteita. Osa tarkoitetuista kapistuksista on jotenkin merkittävämpiä kuin muut; sellaisia, että ne ovat vaikuttaneet — ja edelleen vaikuttavat — merkittävästi lukemattomien ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä ei tarkoiteta kapistuskategorioita, kuten vaikka “autoa”, “itseherätteistä liekewoimamoottoria” tai “kondomia”, vaan nimenomaan tuotetta: esimerkeiksi käynevät Reino‑tohveli, Kotiruoka‑kirja tai vaikkapa AK‑47‑rynnäkkökivääri (“Kalašnikov”). Aivan epäilemättä olennaisin tällaisista laitteista on Matsushita‑kauppahuoneen (nyk. Panasonic) valmistama Technics SL‑1200 MK2 ‑levynmelkutin.

Järkytys kasvoi melkoista suurenmoisemmaksi, kun Vaasankadun ainoa levykauppias väitti mukamas tietävänsä, että tuon levynmelkuttimien kuninkaan valmistus oltaisiin lopettamassa. Internet ei valitettavasti kerro, miten asian laita on, mutta eräs osa siitä kuitenkin valitettavasti levittää sellaisia kansanjoukkoja levottomustuttavia huhuja.

Onneksi henkilö on joskus ollut kaukaa epäviisas, ja hankkinut omaan kotiinsa oikeaoppisen määrän sanottuja laitteita. Ja onneksi se henkilö olen minä. Toivotaan kuitenkin, että maailmankaikkeus tulee järkiinsä ja jatkaa tämän tuiki välttämättömän kodinkoneen valmistusta, ettei siitä tule vain joidenkin homekorvaisten elitistikeräilijöiden fetissi.

Määritelmiä

Asioita ovat kaikki. Moni asia on seikka. Seikat puolestaan usein liittyvät asioihin ja niiden huomioiminen vaikuttaa asioihin, erityisesti toimenpiteisiin; seikat ovatkin usein luonteeltaan olosuhteita. Seikan huomioiminen tarkoittaa usein sanotun seikan huomioon ottamista, ja tuon huomioonoton perusteella toimenpiteiden laatuun ja suuntaan liittyvien ominaisuuksien mitoittamista. Seikkaileminen taas on jatkuvanluontoista seikkain huomiointia.

Huomioitavia seikkoja

1. Seikkojen huomioiminen saattaa olla luonteeltaan hyvinkin konkreettista, ja asianmukainen kielenkäyttö voi kuulostaa yllättävältä maallikon korvissa: “taidanpa huomioida muutaman olutseikan”; “sitä on taas käyty seikkoja huomioimassa, kun niin nukuttaa?”
2. Toimenpiteiden suorittaminen valitettavan usein muuttaa asioita, erityisesti olosuhteita, mikä saattaa johtaa seikkojen jatkohuomioimiseen ja niin ollen mahdollisesti myös jatkotoimenpiteisiin.
3. Käytännössä kaikki asiat ovat seikkaperäisiä, mitä tosiseikkaa ei tarvitse yleensä korostaa. Pikemminkin on kiinnitettävä huomio asiaan, joka vaikuttaa seikkaperättömältä.
4. Seikkaperää ei itsenäisesti ole, paitsi asiattomissa yhteyksissä. Seikkaperän huomioimista voidaankin pitää valitettavana epävirallisena viihdytysyritystoimenpiteenä, ns. huumorina. Luonteeltaan ilmaus on siinä määrin asiaton, että sitä tulee välttää kaikissa virallisissa yhteyksissä.

Sanasto- ja kielenkäyttöseikkoja

Substantiiveja on kielessä hyvä suosia, samoin kuin tarpeettoman konkreettisia verbejä. Suositeltavia substantiiveja kansalaisen käyttöön ovat esimerkiksi: asia, seikka, toimenpide, taho, olosuhde. Verbien käyttö on syytä aina jättää minimiin, koska useimmat asiat voidaan myös substantiivein ilmaista. Verbittä kuitenkin harvoin voi toimeen tulla; suositeltavia verbejä ovat esimerkiksi: olla, huomioida, suorittaa, seikkailla.

Televiisorissa vilahti juuri kuvaa japanilaistyyppisestä teeseremoniasta. Siitäkin asiasta on henkilöllä varsin puutteelliset tiedot. Joka tapauksessa tässä olisi jollekulle aktivistille kehitystyön paikka: tarvitsemme kaljaseremonian. Kukahan alkais?