Joulu on niskassamme tuota pikaa taas, mikä johtaa myös joululaulelmien luukuttamiseen monissa julkisissa tiloissa; jostain syystä erityisesti kauppakeskukset ovat erikoistuneet huudattamaan Katri Helenan Joulumaata, mitä kai olisi jonkinlaisena ihmisoikeusrikoksena pidettävä.

Jouluteemasta on sentään tehty joitakin ihan viihdyttäviä äänitaideluomia. Alla viitattuina muutama sellainen.

• Jupinaa: The Treacherous Three: Santa Rap
• Niin ikään jupinaa, vaan aavistuksen toisarvoista: RUN DMC: Christmas In Hollis
• Los Papines: El Pequeño Tamborilero
• Barbarito Torres: Ya Viene La Vieja

Noam Chomsky on varsinainen monikykyälypää — miestä pidetään varsin yleisesti muun muassa modernin kielitieteen isänä (äidistä ei ole tietoa). Chomskyn muun CV:n tai aktiviteettien luettelemisessa tähän ei olisi mitään mieltä, mutta sen sijaan: alla olevalla videolla herra kertoo varsin kuivakkaan sävyynsä melkeän tarinan George W. Bushin ja Jacques Chiracin tapaamisesta vuonna 2003.

Tarina on viisiosaisen haastattelusarjan toisesta osasta — osat ovat:

1. The Responsibility Of Intellectuals
2. Science, Religion & Human Nature
3. Education and Economics
4. The Political System
5. International Relations

Opetusmonisteen päätteeksi:

Viisaita sanoja.

Where would you look to find a crash course cheat sheet in immune cells worthy of David Feldman’s podcast marathon-thons? Most probably to Henry Hakamäki. Where would you look to get said cheat sheet distributed? Not necessarily Henry Hakamäki (he’s probably very busy), but download it here. File received via email, copied, repurposed, renamed and looked at with permission of the original author. Enjoy.

Joskus puunilaissotien aikaan, kun vielä saatoin vahingossa kuulla radiota, joku radiohenkilö esitteli seuraavaksi jonossa olevan kappaleen jokseenkin sanoin tässä sitten maailman funkein torvisektio, Tower of Power – – . Väite oli naurettava ainakin kahdesta eri syystä: tällaiset top 1 -listaukset ovat ihan pöhköjä; toisaalta on vaikea kuvitella, että mikään tässä maailmankaikkeudessa olisi funkympää kuin The Horny Horns. Jollet usko, niin kannattaa katsastaa todella funkyt teokset A Blow for Me, a Toot to You (samannimiseltä levyltä); Four Play (samalta levyltä); Maceo and the Macksin Soul Power ’74 (eritoten parkerin soolon “bileosuus”, joka alkaa suunnilleen tästä) tai vaikkapa The J.B.’sin Givin’ up Food for Funk:

Daniel Ellsberg

Daniel Ellsberg on maineikas whistle-blower ja aktivisti, joka tuli tunnetuksi Pentagon Papers ‑paljastuksistaan. Urallaan Ellsberg toimi RAND Corporationissa ydinsodan suunnittelijana, ja on sikäli oivallinen sisäpiiriläinen kuvaamaan sanotun toimialan logiikkaa.

The Real News Network haastatteli Ellsbergiä vuonna 2018 moninaisista sotaisista aiheista, ja julkaisi haastattelun mm. YouTube-kanavallaan. Miehellä on runsaasti mielenkiintoista sanottavaa ydinsodan suunnittelusta, sodasta yleensä ja siitä, mitä kaikkea jännittävää on alalla tapahtunut.

Malttamattomille pieni täkylista:

• Ensimmäinen jakso The Big Lie of the Cold War toimii aika hyvänä johdatuksena teemoihin ja sisältää valitettavan ajankohtaista pohdintaa Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän roolista maailmassa ja sen tulkinnasta eräissä piireissä sekä puolustusalan korporaatioiden asemasta koko sopassa.
• Toisen jakson Hitler Wouldn’t Risk Doomsday, But The United States Did pääasiana käsitellään arveluita siitä, että räjäytetty fissiopommi saattaisi “sytyttää” ilmakehän typen ja merien vedyn ja siten tuhota koko maapallon ihan kerta kaikkiaan (“atmospheric ignition”) — itse Enrico Fermi arveli tapahtuman todennäköisyydeksi peräti 10 %. Makaaberisti huvittava seikka asiassa on, että Hitler ei suostunut ottamaan sellaista riskiä, vaan lopetutti Saksan fissiopommiohjelman vuonna 1942. Lisäksi Ellsberg esittää varsin synkän kuvan päätöksenteosta ja vaiheista, jotka johtivat fissiopommien pudottamiseen Japaniin. Sitaatti lopusta: I would now say, that the cold war was to a very large extent, from beginning to end, a marketing campaign for subsidisation of the aerospace industry.
• Tulimyrsky (“firestorm“) kuulostaa elokuvan nimeltä tai muuten jotenkin merkillisen melodramaattiselta, mutta kyllä se on ihan todellinen ilmiö; haastattelun neljäs jakso The Largest Act of Terrorism in Human History keskittyy juuri tähän, ja eritoten siihen, miten näitä tulimyrskyjä on yritetty palopommituksin saada aikaan kaupungeissa — missä hankkeessa on valitettavasti myös onnistuttu.
• Viides osa Russian “Doomsday Machine” an Answer to U.S. Decapitation Strategy alkaa varsin hyytävällä kuvauksella siitä, miten elokuva Dr. Strangelove oli alan sisäpiiriläisten mukaan “dokumenttielokuva”, ja jatkaa saman sangen kylmäävän sisällön kera.
• Kahdeksas osa Once Fired, There’s No Calling a Nuke Back jatkaa Tri Outolemmen teemoissa — tuntuu olevan huolestuttavan huonosti tiedossa, kuka ydinsodan voi aloittaa, ja toisaalta kuka hyökkäyksen voi keskeyttää, jos kukaan.
• Osassa kymmenen A Strategy of War Crimes, Killing Civilians to Win a War palataan tulimyrskyteemaan varsin häiritsevin yksityiskohdin.
• Ydintalvi (“nuclear winter“) on yhdennentoista osan aiheena. Koko teemalle jotenkin kuvaavalta vaikuttaa se seikka, että koko ajatus on syntynyt vasta 1980-luvulla.

Koko haastattelu on suositeltava kaikille; se löytyy kolmessatoista osassa erillisestä soittolistasta.

Jälkilapautus: me ollaan kusessa. Oltiin aiemminkin, mutta edelleen ihan samassa kusessa. Ilmastonmuutos tehnee selvää suuresta osasta ihmiskuntaa, ja samanaikaisesti olemme koko ajan hiuskarvan varassa, mitä tulee ydinsotaan (tarkoituksella tai vahingossa). Because we’re a right bunch of stupid wankers on fraasi, jonka eräs aiempi pomoni pyysi minua suomentamaan asiakaskontaktitarpeisiin. Fraasi tulee mieleen silloin tällöin.

A Child is Born on monen mielestä kovin olennainen, ellei kaikkein olennaisin, kaikista jupinariimeistä. Eikä ihme, hienohan se on. Yksi huomio kuitenkin sallittaneen — riimi alkaa näin:

A child is born with no state of mind
Blind to the ways of mankind
God is smiling on you, but he’s frowning too
Because only God knows what you’ll go through
You’ll grow in the ghetto living second-rate …

Toisin sanoen herra suurmestari ensin sanoo, että vaikka vain jonkinlainen jumaluus tietää, mitä kuulijalle on tapahtuva, kertoo hän saman tien tietävänsä sen itse: on siis kuulijan luultava, että Melle Mel itse on jonkinlainen jumala. Olkoon niin.

Kannattaa huomata, että riimi on siinä määrin kelpo, että suurmestari on sitä käyttänyt useita kertoja: Superrappin’issä kai ensimmäistä kertaa, ja The Messagen jälkeen teoksessa Survival (The Message Ⅱ.) The Message kannattaa tietenkin kuunnella ihan kokonaan. Käsillä oleva riimi alkaa suunilleen tästä kohdasta.

The O’Jaysin kappaleen For the Love of Money intro on hyvin tunnistettava. On sääli, että kappaleen maine on pysyvästi saastunut sen jouduttua The Apprentice -TV-hölmöilyn tunnariksi. Sikäli kun olen ko. TV-luomuksen luonteen oikein ymmärtänyt, on biisi aika outo valinta: luulisin sanotussa lapautteessa palvottavan rahaa, vaan O’Jays ei niinkään palvo:

I know that money is the root of all evil
Do funny things to some people
Give me a nickel, brother, can you spare a dime
Money can drive some people out of their minds

Suurmestari jupinan toimessa

Oli miten oli, biisi on joka tapauksessa vallan mainio; sitä on halunnut monikin suoritella uusiksi tai muuten hyödyntää: leikkisästi nimetty Defunkt päästelee kappaleen omalla tavallaan. Suur­mestaris­tason jupisija Melle Mel ryhmineen taas soitatti intron uusiksi (kaiketi) jonkinlaisella bassosyntesoijalla teokseensa Step Off.

Havannan sekstetti

3 on pienin pariton alkuluku.

Pahkasiassa seikkaili Kolme rumaa Teroa.

Kolme Kaisaa on Kurvissa sijaitseva näköalaravintola, jonka ikkunoista voi ihailla Alppiharjua ja — mikä tärkeintä — Kalliota. Kolmen kruunun ikkunoista Kallion näkee vain valitsemalla koordinaatiston oikein taiten.

Sexteto Habanero laulaa kolmesta kauniista kuubalaisnaisesta. De La Soulin mielestä 3 on maaginen numero. Treacherous Threen kolme heppua liittoutuivat Spoonie Geen kanssa laatiakseen uuden jupinakielen.

Xiomara Alfaro

Fina estampa on espanjaa; englanniksi väitetään fraasin un caballero de fina estampa olevan a fine-looking gentleman. Uskottakoon tämä; silmää miellyttävästä ilmiasusta siis puhutaan.

Fina Estampa on myös brasilialainen telenovela.

Sitten Fina Estampa on vielä kappale, jonka esittää (ainakin) Xiomara Alfaro. Kappaleen sanoituksen englannistajan mielestä siinä lauletaan juuri nimenomaan miellyttävän näköisestä hepusta.

Kool & the Gang on maineikas populaarimusiikkiorkesteri — monien silmissä (oikeastaan korvissa) ihan “vääristä” syistä. Kokoonpano aloitti nimellä Jazziacs, ja soitti — ei kovin yllättävästi — jazzia. Ikävä kyllä pumpun kaupallinen menestyshuippu ajoittuu James Taylorin (ei se James Taylor) aikaan. Jaa, miten niin ikävä kyllä? Koska tuohon aikaan viileä ja jengi päästeli sellaisia taideluomia kuin Celebration, Cherish ja Fresh — näilläkin varmaan on ansionsa, mutta aika vetelää tavara on; varsinkin huomioiden sellainen seikka, että sama orkesteri sai aiemmin aikaan esimerkiksi sellaisia funk-klassikoita kuin N.T., joka ainakin tällaisen lahjattoman maallikon korvissa kuulostaa siltä, että jazzia tahkotessa hankittu soittotaito on tosissaan pantu töihin. Diskografian levyt vuoden 1977 The Force ‑albumiin asti sisältävät pääasiassa suositeltavaa funkia. Tukekoon väitettä vaikka albumin Spirit of the Boogie ura Jungle Jazz:

Nincompoop on angloamerikkalainen sana, jonka merkitys näyttää olevan a silly or stupid person, mistä tosiseikasta sekä Merriam-Webster että Cambridge English Dictionary tuntuvat olevan keskenään samaa mieltä. Sanan etymologia taitaa olla tuntematon. Suomeksi tarkoitetaan siis melkeää ääliötä. Miksi tätä sitten pitää suositella? Koska sana kuulostaa niin kovin leikkisältä, eikä varmaan vähiten siksi, että se päättyy poop.

Sana kernel tarkoittaa monenmoista, mutta tietojärjestelmätaiteessa kuitenkin lähinnä käyttöjärjestelmän ydintä. Kernel panic taas tarkoittaa (varsinkin *nix-sukuisen) käyttöjärjestelmän toimenpiteistöä, johon se ryhtyy törmättyään virhetilaan, josta ei voi tai kannata toipua.

Babylon on käsillä olevassa kontekstissa

– – an important Rastafari term, referring to governments and institutions that are seen as in rebellion against the will of Jah (God).

Lee “Scratch” Perry puolestaan on jamaicalainen legenda, reggaetuottaja ja ‑esiintyjä sekä dubin pioneeri, jonka varsin laajasta tuotannosta löydämme mm. helmen Panic in Babylon.

Ismo Lindellin Sähkötekniikan historia kertoo:

Sähköilmiöiden havainnoinnin sanotaan saaneen alkunsa antiikin Kreikassa, kun filosofi Thales (624-547 eKr) kiinnostui kehrääjien värttinöihin tarttuvista villakuiduista, jotka eivät irronneet helposti pyyhkimällä. Syytä tutkiessaan hän havaitsi, että värttinässä olevilla meripihkakoristeilla oli outo puoleensa vetävä voima. [s. 3]

Meripihkan kreikankielisen nimen [ἤλεκτρον (ēlektron)] mukaan on sitten koko sähkötekniikka saanut sukunimensä. [s. 4]

Kaisa Häkkinen kertoo asiasta lisää Tiede-lehden jutussa Sähkö löi liekkeen:

Uudissana sähkö oli hyvä nimitys ilmiölle, joka sai esineet sähähtämällä säkenöimään.

Kun ensimmäisistä tietokoneista alettiin puhua 1900-luvun puolimaissa, niistä käytettiin nimitystä sähköaivot tai elektroniaivot.

(Korostukset minun kynästäni käsin)

Nämä pitkähköt kipinät eivät sähähtele, koska kyse on kuvasta. Luonnossa tällaiset pikemminkin jyrähtelevät melkeästi.

Jostain syystä suomessa ei ole omaksuttu elektron-johdannaisia, vaan käytössä oli alkuun omaperäinen, itsensä Elias Lönnrotin sepittämä sana lieke. Kuten edellä todetaan, on sana sähkö sepitetty onomatopoeetihtavasti siitä tosiseikasta käsin, että sähkökipinä sähähtämällä säkenöi.

Osmo Ikola maalailee uhkakuvia kokoelman Kielen elämää ja käyttöä jutussa Kielenohjailu ja kieliyhteisö:

Liekkeen korvaaminen sähköllä lienee kuitenkin tapahtunut melko kivuttomasti, koska edellinenkään ei vielä ollut kovin vankasti juurtunut kieleen. Monin verroin suuremmat olisivat vaikeudet, jos joku nyt yrittäisi saada sähkön tilalle jonkin uuden sanan. [s. 131]

(Korostukset taas minun syytäni)

Koska vanhat sanat ovat — vanhoja, ja siten uusia parempia, suositellaan liekkeen ottamista viipymättä uudelleen käyttöön sähkön asemesta (ehkä Ikolan yllä pelkäämät vaikeudet ovat pienemmät, kun kyseessä on vanhan sanan ennallistus?) Suositus koskee tietysti myös kaikkia yhdyssanoja ja johdoksia: liekelasku, liekeposti, vaihtolieke; tunnelma liekkeistyi jne. Elektroniikkaa kutsutaan luontevasti hienolieketekniikaksi ja tietokonetta liekeaivoiksi. Kielitoimiston sanakirja ei liekettä tunne, mutta sitä ei pitäne pitää esteenä viehättävän sanan käyttämiselle.

Hienoiten suomeksi nimetty geometrinen olio on neljäkäs (vinoneliö), jossa on neljä kulmaa ja sivua — Monty Pythonin yorkshireläis-heppuja on myös neljä:

4 on pienin yhdistetty luku, kun taas The Fearless Fourin jäseniä on melko luontevasti neljä (tosin tavallaan kuusi).

Alla viitattuina joitakin vahingossa löytämiäni vähintään jonkin verran poliittisluontoisia “podcast-tyyppisiä” verkko-olioita. Lähes kaikki ovat YouTube-kanavia — lähinnä koska en käytä podcast-vehkeitä. Tietääkseni (ainakin melkein) kaikki kanavat tuuttaavat sisältönsä myös erinäisiin podcast-jakelu-peleihin. Listaus on kovin USA-painoitteinen, mikä johtuu joko siitä, että aihepiiri verkossa on sitä, tai sitten siitä, etten osaa löytää lähteitä (en tosin valitettavasti pystyisikään täysillä seuraamaan kuin suomen- tai englanninkielistä aineistoa). Toistaiseksi olen löytänyt vasta yhden suomalaisen kanavan; loput on niputettu omaan kaatoluokkaansa.

TJEU on (muistaakseni) citylehtisismi: Tsekkaa Jos Et Usko; viittaus muka-edustavaan sampleen jostain aineistosta.

USAlaista

Nämä käsittelevät politiikkaa usein monelta kantilta; painopiste useimmissa on tietty yhdysvaltalaisessa politiikassa, joka toisaalta usein on yleismaailmallisesti kiinnostavaa maan poikkeuksellisen aseman vuoksi (USAn ulkopolitiikka on maailman sisäpolitiikkaa ja toisaalta USAn sisäpolitiikka vaikuttaa laajalti koko maailmaan). Moni näistä julistaa olevansa leftist; eurooppalaisesta näkökulmasta sikäläinen vasemmistolaisuus tosin näyttäytyy usein ihan valtavirtaisena.

Majority Report et al.

Joka arkipäivä uuden jakson tuottava kanava, johon on enemmän tai vähemmän kytköksissä useita muitakin. Ohjelmassa on monesti erittäin valaisevia haastatteluita, joiden teemat ovat usein päivänpolitiikan tuolla puolen. MR-shown keskushahmo on koomikko ja elokuvahenkilö Sam Seder; Michael Brooksilla on oma ohjelmansa, joka keskittyy enemmän ulkopolitiikkaan ja poliittiseen historiaan. Tämä väki on hauskaa porukkaa, ja jaksot usein viihdyttäviä. Toimihenkilöstö on enemmän tai vähemmän “vasemmistolaista” (progressive), mikä tietysti näkyy sekä aihevalinnoissa että eritoten aiheiden käsittelytavassa. TJEU: Utopia for Realists: How We Can Build the Ideal World w/ Rutger Bregman

Edellä mainittu Michael Brooks kuoli aivan järkyttävän liian nuorena 2020-07-20, vain 36-vuotiaana.

Useful Idiots

Monialatoimihenkilö Katie Halper ja maineikas journalisti Matt Taibbi käsittelevät ajankohtaisaiheita; melkein kaikissa jaksoissa on myös haastattelu ikään kuin feature presentationina. Haastattelut ovat pääsääntöisesti hyviä, ja tyypit hauskoja. Jaksot julkaistaan Rolling Stone -kanavalla, mutta RS tarjoaa myös erillisen Useful Idiots -soittolistan TJEU: Dennis Kucinich on Surviving Attempts, Plus a Glenn Greenwald Update.

Hyötyidiootit ovat muuttaneet substackiin.

The Intercept

Muun muassa supertähti-journalisti Glenn Greenwaldin uutisorganisaation YouTube-kanava. “Varsinaiset” podcastit eivät taida päätyä YouTube’iin — mainittakoot erikseen Mehdi Hasanin Deconstructed ja Jeremy Scahillin Intercepted. System Update with Glenn Greenwald -podcast löytyy YouTube’ista omana soittolistanaan.

Greenwald lähti perustamastaan pumpusta hiljattain. Myöskään Hasan ei ole enää puteron palveluksessa.

David Pakman

Argentiinalaislähtöinen Pakman käsittelee lähes yksinomaan amerikkalaista politiikka, ja haastattelee silloin tällöin varsin hyviä vieraita “meta-aiheista” päivänpolitiikan lisäksi.

David Feldman

Tämäkin heppu on koomikko. Jaksot ovat järkyttävän pitkiä, mutta onneksi Feldmanilla on tapana julkaista aikakoodit jaksojen kuvauksessa. Ohjelma sisältää käytännössä pelkästään haastatteluita: vieraiden kirjo on aika laaja koomikoista tiedetoimihenkilöihin. Feldman on kytköksissä edellä mainittuun MR-porukkaan vähintään siten, että tyypit hyppäävät toistensa vieraina tämän tästä. TJEU: The Irritable Immunologist & Henry Hakamäki 2020-05-19.

Ralph Nader Radio Hour

Ralph Nader on amerikkalaisen poliittisen aktivismin legenda ja mm. moninkertainen presidenttiehdokas. Feldman on toinen “juontajista”. Ohjelman sisältö on melkein kokonaan puolipitkiä haastatteluita ajankohtaisista tai universaalimmista aiheista. Naderin ura kuluttaja-aktivismissa näkyy painotuksissa.

Watson Institute for International and Public Affairs

Kanavan tuotosten ote on kansainvälinen ja jossain määrin akateeminen, vaikkakin kansantajuinen. Itse seuraan varsinkin skottitaloustieteilijä Mark Blythin esiintymisiä — jäppiseen törmää verkossa muutenkin usein, esim. joidenkin edellä mainittujen kanavien vieraana.

Suomalaista

Suomalaista aineistoa tuntuu olevan varsin vähäisesti saatavilla, ainakin YouTube’issa.

#puheenaihe

Tämä on toistaiseksi ainoa löytämäni (ja seuraamani) suomenkielinen poliittista aiheistoa käsittelevä kanava. Kanava näyttää saavan melko hyvin “raskaan sarjan” vieraita — ehkä juuri kilpailun vähäisyyden vuoksi. Viimeaikaisista mainittakoot vaikka Olli Vapalahti, Pekka Sauri sekä Sakari Puisto & Juhana Vartiainen.

Muuta, mitä?

What do you mean?

Australialainen kanava on oman ilmoituksensa mukaan a political arts and crafts channel. Based in South Australia but we cover global news and history. Aineisto on yleensä sisällöstään huolimatta viihdyttävää; lukijaääni ja -tyyli on suorastaan hypnoottinen.

The Juice Media

Kanavalla julkaistaan sekä ratkiriemuikkaita satiirisia poliittisia mainoksia että podcast-tyyppisiä haastattelujaksoja. Nämäkin ovat tietääkseni australialaisia. TJEU: Honest Government Ad | The Machine.

Vahvasti suositeltava YouTube-kanava Break from life tarjoilee varsin erikoisia käyttöjä magneetille snooker-pöydällä:

Temppuilu on sangen viihdyttävää, vaikka herra käyttääkin pool-kiveä snooker-pöydällä, mitä on pidettävä rienaavana.

Monia olennaisuuksia on kerta kaikkiaan viisittäin. Pentagrammi on viisikanta. Toimihenkilöllä on tavallisesti viisi varvasta kussakin jalassa ja viisi sormea vastaavasti molemmassa kädessä. Snookerissa sinisen pallon arvo on viisi pistettä. Furious Five‘issa oli viisi hurjaa, ja suunpieksentä heiltä kävi:

Ajalle tyypilliseen tapaan teoksen groove on napattu jostain jo olemassa olleesta kappaleesta ja soitatettu uudestaan studiobändillä: tässä alkuperäinen on The Whole Darn Family -nimisen orkesterin taideluoma Seven Minutes of Funk, jota on hyödynnetty enemmänkin — esimerkiksi käynee The Alkaholiksin varsin leikkisä pläjäys Only When I’m Drunk.

Septetissä on seitsemän jäsentä. 7 on valehtelijan luku. Monia tärkeitä asioita on n. seitsemän kappaletta. 7 on eräs ruratiivi. Vanhan ajan single-levyjen (“sinkkujen”) halkaisija on seitsemän tuumaa. 7 on pienin onnellinen alkuluku. Seitsemän on seven englanniksi. Chano Pozon teos Seven Seven ei viittaa siihen.