tupakkapäiväkirja

löysiä tilastoja

Lauantai, peelokuu 30th, 2008

Tilastointi on jokaisen lajin suola.

Oletetaan, että:

  • Henkilö on tupakoinut 20 vuotta keskimäärin askin päivässä (sovitaan, että “aski” on nykyisin yleinen 18:n kappaleen malli);
  • savukkeen pituus on 84 millimetriä (mitattu käsivaralla käyttämästäni mentolitupakasta), josta pituudesta n. 53 mm on sitä hyvää;
  • keskimääräisessä suoritteessa jää polttamatta viisi milliä;
  • yhden savukkeen savu sisältää poltettuna 6 milligrammaa tervaa, puolikkaan nikotiinia ja seitsemän häkää;
  • henkilö käyttää yhden savukkeen polttamiseen 90—240 sekuntia.

Tästä seuraa:

  • Savukkeita on poltettu 20 × 365 × 18 = 131 400 kappaletta;
  • näistä on saatu n. (48 mm / 53 mm) × 131 400 = 0,71 kg tervaa, 0,060 kg nikotiinia ja 0,83 kg häkää;
  • rahaa on harrastukseen kulutettu vajaa 25 000 €, jos oletetaan että savukkeen reaalihinta on pysynyt suunnilleen samana (oletus ei kai ole ihan älytön);
  • aikaa on kulunut neljästä kuukaudesta vuoteen.

Mitä sitten?

  1. Poltettujen savukkeiden yhteenlaskettu pituusmitta on 11 kilometriä (varsinaisesti poltettu on vain reilu kuusi kilometriä).
  2. Sisäänhengitetyllä tervalla voisi tervata puolisentoista neliömetriä paanukattoa.
  3. Käytetyllä rahalla voisi ostaa kuudesta yhdeksään neliömetriä suurkalliolaisesta kerrostaloasunnosta.
  4. Käytetyssä ajassa Paavo Väyrynen olisi ehtinyt lukea Dostojevskin koko tuotannon 60—180 kertaa. Alkukielellä tietty.

Jälkikirjoitus: tajusin tietenkin jo ylläolevaa kirjoittaessani, että esitetyt laskut pitäisi parametrisoida kenen tahansa omilla parametreillä laskettaviksi ja esittää vaikkapa HTML/Javascript-härpäkkeenä. Kunnon nörttinä olisin sellaisen jo heti tehnytkin, mutta kun olen laiska. Tarttee sitä paitsi kerätä enemmän mielenkiintoisempia “mittareita” ja toisaalta selvittää, miten WordPressin saa lisäämään Javascriptiä sivun <head>:iin.

tiukahko paikka

Keskiviikko, peelokuu 27th, 2008

Taas on yksi testi suoritettu — ei varsinaisesti liput liehuen, mutta kuitenkin. Eilisen suunnittelupituushyppyistunnon aikana nimittäin tuli ensimmäisen kerran hankkeen aikana sellainen olo, että teki tosissaan mieli siirtyä tupakkipaikalle. Siellä kun aina on paremmat jamit ja muuta.

Tilannetta pahentaa se, että kannan mukana viimeisintä ostamaani (vajaata) röökiaskia. Ja tavallaan se, että en osaa tähän(kään) hankkeeseen suhtautua fundamentalistisesti, vaan hyväksyn sen, että joskus saattaa kiusaus kerta kaikkiaan kasvaa sietämättömäksi. Silloin on sitten lupa käryttää, eikä luvassa ole mitään Canossan-matkoja.

Oli miten oli, uhkaava tilanne väistyi, eikä edes laskenut tunnelmaa pysyvästi.

Hanke aiheuttaa Virastolla arveluttavaa kiinnostusta; tupakkitaistelupari höperehtii perässä hiihtämisestä ja toinenkin aseveli uhitteli ryhtyvänsä viikon mittaiseen tukilakkoon, mikäli kestän viikon. Hah, eipä tainnut raukka tietää, että kellot soivat jo huomenna 20:n maissa Suomen aikaa.

rajut on vehkeet

Naamantai, peelokuu 25th, 2008

…ja koettelemukset.

Maanantaiaamu duunissa, hauta-annos kahvia ja siihen päälle röökipaikalle katselemaan paperin ja purun savuksi tulemista. Ei viisari värähtänyt lainkaan. Pakko antaa propsit (niinkuin nykynuoret sanoo) Champixille — ja kai vähän itsellekin.

Myös eilen tuli puolivahingossa tehdyksi aikamoinen koe: syntymäpäiväjuhlinnan tohinassa kului suurin piirtein keskimääräinen baariannos, eikä sekään aiheuttanut suuria ongelmia, vaikka näköalassa ramppasi väkeä kadehdittavassa tupakoinnin toimessa.

Seuraava vaihe testiaineiston kartuttamisessa onkin välttämättä täysimittainen louhosekskursio ei-savuttomassa seurueessa. Jos vielä saisi hankkeeseen mahdutetuksi biljardiksen peluun, niin pitäisin testiä lähes rankimpana kuviteltavissa olevana. Joskin kirsikkana iin päälle toimi pitäisi hoitaa vielä työpaikalla töitä tehden.

jatkokurssin aluksi

Lauantai, peelokuu 23rd, 2008

Eilinen yritys päättyi onnistuneesti. Edes safkaröökiä en tarvinnut; tosin voiton varmisteluksi söin kevyesti enkä siellä, missä saa edelleen pöydissä vetää. Perjantai-illan ratoksi napattu tuplaviskikään ei johtanut fagotti-iloittelun kaipuuseen.

Safkaröökistä muuten: tupakoimattomien on varsin turha yrittää sönkötellä “en-tajua-savun-keuhkoon-vetämisen-nautintoa”-lausuntojansa, jos eivät ole safkaröökiä kokeneet. Harva nautinto vetää vertoja raskaan ruoan päälle nautitulle kahvi-savuke-yhdistelmälle. Sanottu suorite on pieni juhlahetki jopa työpäivän keskellä nautitulla lounaalla. Suurin luopumisen tuska liittyykin näihin tupakoinnin myönteisiin ilmiöihin, joista ehkä lisää sitä mukaa, kun harmi kasvaa.

Juuri työn alla oleva aamukahvikaan ei kumma kyllä kirvoita tupakointitarvetta, vaikka yrittää kuinka psyykata. Kyllä kai siitä Champixista sitten kuitenkin jotain iloa on. Havaitsin tosin, että asenteen tietoinen koventaminen loppuviikosta oikeastaan vasta houkutteli esiin tämän savuaversion. Mikä siitä sitten menee lääkkeen ja mikä oman asenteen piikkiin, jäänee spekulatiiviseksi.

Edessä on kaksi aika tiukkaa testiä (jos aion fundamentalistilinjalla pysyä): huomenna olisi määrä mennä biljardin parissa itseään kiusaamaan, ja maanantaina on taas työpaikalla käryttelytiimi koossa, kun yksi lomalle hairahtanut palaa Virastoon. Kasveja tunnistamaan, ehkä?

uhkayritys

Perjantai, peelokuu 22nd, 2008

Nonni, se on nyt sitten niin, että kuurin aloituspaketti on syöty. Johtopäätöksenä totean, että pelkkä lääke ei vielä pitkälle riitä; tosin parina viime päivänä olen ollut huomaavinani, että varsinaiseen tupakoinnin aktiin kohdistuva himo on laantumaan päin. Aionkin hankkia kahden viikon jatkokurssin tänään, vaikka aine onkin pahuksen kallista (vähän reilun aski-per-päivässä-tahdin hinnoissa).

Tärkeimpänä ongelmana tässäkin asiassa on työ (nimenomaan palkkatyö). Työpäivän jälkeen on koko harjoituksen aikana mennyt ehkä keskimäärin 0,5 savuannosta per päivä, baari-iltoja tietenkin lukuunottamatta. Työpaikalla pitäisi siis keksiä jokin sijaistoiminto, joka ajaisi saman asian: rauhallisen taukohetken, jonka aikana on hyvä mietiskellä niitä näitä, vaikkapa swingin ihanuutta. Kollega ja tupakointitaistelupari ehdotti jotain kehittävää, vaikkapa “tunnista kasvi päivässä”-leikkiä. Sopiihan tuota kokeilla.

Siihen uhkayritykseen: tänään on aie päästä savuttomana työpäivän läpi. Ennalta sallin itselleni vain safkaröökin; se sopiikin erityisen hyvin, koska samaisella lounasreissulla on tarkoitus käydä vongostelemassa lisää nikotiinireseptoriantagonisteja.

saldoja

Kännäntai, peelokuu 17th, 2008

Perjantai vahvisti käsitystä siitä, että työn tekeminen on pahasta keuhkoille: työpaikalla kului seitsemän fagottia, ja sieltä poistumisen jälkeen vain yksi. Himaan päästyä ei sitten enää yhtään.

Eilen menikin sitten ihan hulvattomaksi savutteluksi; saldo ylitti jopa askillisen (18 kpl). Selitys on tuttu: Flow:ssa tuli käydyksi ja siihen piti tietenkin valmistautua alkoholin kera, joten rankempi kärytys alkoi jo iltapäivällä.

Ennusmerkit tänäiseen nollasuoritukseen ovat selvät: tällä tietoa ei ole asiaa ulos. Edes aamuinen melko tuhti kahviannos ei johtanut pihalle siirtymiseen. Näkökulmaongelmaa ei ole.

Valitettavasti Champixin mahtivaikutukset antavat edelleen odottaa itseään. Eilinen oli ensimmäinen yhteensä 2 mg:n päivä — jospa se tästä alkaisi.

flunssa haitaksi?

Torstai, peelokuu 14th, 2008

Flunssa ärhäköityi siinä määrin, että lojun jo toista päivää himassa. Kiusallista tämän lääkekokeilun kannalta; nyt nimittäin ei tietty blaadi pala, mutta sitä on vaikea saada Champixin ansioksi.

Eilinen saldo siis nolla, ja siihen jäänen tänäänkin. Toissapäivän saldo olikin sitten toistakymmentä.

flunssa avuksi?

Tiistai, peelokuu 12th, 2008

Alkoi eilen illalla flunssa. Tai sitten tämä on niitä “[m]elko harvinais[ia] haittavaikutuks[ia], joita voi esiintyä useammalla kuin yhdellä henkilöllä tuhannesta: [- -] kuume, palelu, heikotuksentunne, sairaudentunne, [- -]“. Oli miten oli, eilnen tupakointi loppui kyllä sitten illaksi. Eilisen saldoksi tuli kuitenkin varsin rehvakas kymmenen annosta.

Tänään annostus kaksinkertaistuu siten, että myös iltaisin pitäisi napsia. Lauantaina on edessä seuraava kaksinkertaistus, kun 0,5 mg:n pillereistä siirrytään 1,0 mg:n kertatuliannokseen. Anskattoossit.

vaikutuksia odotellessa

Naamantai, peelokuu 11th, 2008

Ennen kuurin aloittamista sain kuulla todistuksia kahdenlaisista (toivotuista) vaikutuksista, joita Champixilla pitäisi olla:

  • Lääkäri kertoi, että yleisesti käy niin, ettei tupakkaa kerta kaikkiaan tee mieli;
  • entinen kollega kertoi, että vaikka tupakkaa tekisi mielikin, niin se “ei maistu”, toisin sanoen siitä ei saa sitä mielihyvää, jota siitä haetaan.

Toistaiseksi näitä vaikutuksia vielä odotellaan. Toisaalta, eipä ole kuulunut ikäviäkään sivuvaikutuksia. Syötetäänköhän minulle perunajauhoa? Annos tosin kasvaa jo huomenna, ja viikon lopulla jälleen — josko sitten?

Eilinen annos luiskahti peräti yhdeksään, ja tänäänkin on aika raju seitsemän pohjalla jo tässä vaiheessa. Vaatisi täysi savuttomuus näemmä muun muassa työnteon lopettamista.

toinen päivä

Kännäntai, peelokuu 10th, 2008

Saldo eilen: kaksi annosta. Käryttelyn vähyyteen vaikutti varmaankin eniten se, että ei ollut juurikaan asiaa ulos ja toisaalta toissapäivänä hankittu lievä näkökulmaongelma. Champixin pitäisi kai alkaa toimia tässä viikon sisään.

Eilen aamupäivällä vatsa vähän protestoi, mutta sitä en arvaa (vielä) panna lääkkeen piikkiin; kevyen koistisen lisäksi tulin tempaisseeksi äärevän annoksen kahvia.

*klunk*

Lauantai, peelokuu 9th, 2008

Sinne meni ensimmäinen Champix. Vielä ei tunnu mitään erityistä, heh. Eilen tuli kärytellyksi jonkin verran varastoon, kun ahdisti ajatus siitä että sanottu lääke vie auvoisan savunautinnon, niin kuin olen kuullut ihmisille käyneen.