Helsingin kadunnimet 2 ‑teoksessa todetaan yleisistä katujen nimentäperiaatteista mm. seuraavaa:

Yhtenä periaatteena on pidetty, että eläville henkilöille ei anneta nimikkokatuja tai ‑alueita. Vieraiden valtioiden päämiehille ei ole annettu nimikkokatuja, elleivät he ole olleet samalla myös Suomen hallitsijoita [‑ ‑], ettei muillekaan ulkomaalaisille henkilöille anneta nimikkokatuja tai ‑alueita.

Joitakin poikkeuksia näistä periaatteista on; alla lueteltuina minun tiedossani olevat. Lisäksi näiden jälkeen lueteltu ne, joiden nimi löytyy nimistöstä useammin kuin kerran.

Elävänä nimistöön päässeet

• Urho Kaleva Kekkonen, savolais—maalaisliittolainen juristi ja vauhditon kolmiloikkaaja, myöh. mm. pääministeri ja presidentti: Urho Kekkosen katu Kampissa.
• Mauno Koivisto, turkulainen presidentti: Mauno Koiviston aukio Kampissa.
• Carl Gustaf Emil Mannerheim, marsalkka, valtionhoitaja ja presidentti: Mannerheimintie (Kluuvi, Kaartinkaupunki, Kamppi, Etu-Töölö, Taka-Töölö, Meilahti, Ruskeasuo ja Laakso).
• Jean Sibelius, säveltaiteilija: Sibeliuksen puisto Taka-Töölössä.

Ulkomaalaiset nimistössä

• Henry Ford, amerikkalainen autokauppias: Henry Fordin katu Länsisatamassa.
• Dag Hammarskjöld, ruotsalainen diplomaatti ja YK:n pääsihteeri: Hammarskjöldintie Taka-Töölössä.
• Nikolaus Kopernikus, tähtitieteilijä: Kopernikuksenkatu Ullanlinnassa.
• V. I. Lenin, kansainvälinen puoluejohtaja: Lenininpuisto Alppiharjussa.

Moneen kertaan kunnioitetut

Jotkut onnekkaat ovat saaneet nimensä pääkaupungin nimistöön useammin kuin kerran.

• Robert Henrik Rehbinder, virkamies, peräti kolmesti: Iso Roobertinkatu (Punavuori), Pieni Roobertinkatu (Kaartinkaupunki) ja Rehbinderintie (Eira).
• Zachris Topelius, kirjailija, toimittaja, historioitsija ja yleinen satusetä (myös kolmesti): Topeliuksen puisto (Taka-Töölö), Topeliuksenkatu (Taka-Töölö, Meilahti) ja Sakarinkatu (Kallio).
• Jean Sibelius: Sibeliuksen puisto ja Sibeliuksenkatu Taka-Töölössä.

Lähteet

1. Helsingin kadunnimet
2. Helsingin kadunnimet 2
3. Helsingin kadunnimet 3
4. Helsingin kaupungin paikkatietopalvelu

Varmaankin tuntemattomin kaikista maailmankuuluista vasenkätisistä on ollut roomalainen Gaius Mucius Scaevola. Aivan epäilemättä on Mucius tunnetuin ns. pakkovasuri. Tarinasta on monta näkemystä, mutta ydinosa menee jokseenkin näin: Etruskikuningas Lars Porsenna väkineen piiritti juuri tasavallaksi ryhtynyttä Roomaa, ja tilanne kaupungissa oli paha. Aatelisväen nuorison piirissä levisi villitys hiipiä piirittäjän leiriin kuningasta tappamaan: kolmesataa nuorta miestä sopi keskenänsä, että yksi heistä toisensa jälkeen toteuttaa tapposuunnitelmaa, kunnes joku onnistuu. Ensimmäisenä matkaan lähti Gaius Mucius ‑niminen miekkonen. Leiriin päästyään teki Mucius aika pahan mokan, ja tappoi kuninkaan sihteerin tai muun kätyrin. Silloin vielä tavallisena oikeakätisenä Mucius ei tajunnut, että rahaa leirissä jakeleva mies on jonkinlainen kirjuri tms. eikä suinkaan kuningas. Kirjurin tappamista luonnollisesti paheksuttiin leirissä laajalti, ja Mucius vietiin vastaamaan teostaan itse kuninkaalle. Kuninkaan teltassa Muciusta uhkailtiin karmeasti, mutta mies ei tästä hätkähtänyt. Todistaakseen motivaationsa jyrkkyyden työnsi hän kätensä tuleen, ja poltti sen karrelle ilmeenkään värähtämättä. Porsenna vakuuttui järjettömästä teosta siinä määrin, että päätti lähteä joukkoineen kotiin, mitä tekoa roomalaiset pitivät hyvänä, ja toisaalta Muciuksen ansiona. Siinä määrin arvostivat kaupunkilaiset Muciusta, että antoivat hänelle arvonimeksi "vasenkätistä" tarkoittavan "Scaevolan". Internet tietää kertoa Muciuksesta kaikenlaista; esimerkkiartikkelina toimikoon tämä livius.org:in artikkeli.

Maailman seitsemän ihmeen lista ei ole yksikäsitteinen. Alf Henrikssonin Antiikin tarinoita esittää eri listoilla esiintyneistä ihmeistä koostetuksi listaksi nykypäivää varten:

1. Memfiin pyramidit,
2. Semiramiin riippuvat puutarhat Babylonissa,
3. Artemiin temppeli Efesoksessa,
4. Zeuksen patsas Olympiassa,
5. Mausoloksen hautamuistomerkki Halikarnassoksessa,
6. Faroksen majakka Aleksandriassa sekä
7. Rhodoksen kolossi.

Historian saatossa ovat ainakin seuraavat saaneet mainintoja:

• Rooman Colosseum,
• Apollonin alttari Delfoissa,
• Sfinksi Gizassa,
• Babylonin Ishtar-portti.

Tarkkaan ottaen kuuluisia kreikan viisaita on seitsemän vähän epämääräisessä mielessä: alla ensin lista niistä neljästä, jotka tapaavat esiintyvät "kaikissa" listauksissa ja sitten lista nimiä, joilla on tapana täydentää lista seitsemän vahvuiseksi:

Varsinaiset viisaat

Bias ca. 570 eKr.

Joonialainen patriootti ja valtiomies. Historiallisena pidetään kertomusta, jonka mukaan joonialaiset hänen kehotuksestaan peustivat kaupungin Sardiniaan.

Pittakos 648 eKr.—

Mytileneläinen valtiomies ja sotapäällikkö.

Solon 638—558 eKr.

Ateenalainen valtiomies ja lainlaatija. Laati kuuluisan perustuslain, joka oli demokratian ja oligarkian välinen kompromissi. Esitteli uutuutena valamiesoikeudenkäynnin.

Thales 624(?)—547(?) eKr.

Perimätiedon mukaan ensimmäinen nimeltä tunnettu kreikkalainen matemaatikko (ja matemaatikko yleensäkin) oli Vähän-Aasian Miletoksesta kotoisin ollut kauppias Thales. Thaleen kerrottiin saaneen oppinsa Egyptistä. Hänen sanotaan esittäneen tai todistaneen seuraavat viisi geometrian teoreemaa:

1. Tasakylkisen kolmion kantakulmat ovat yhtä suuret.
2. Ristikulmat ovat yhtä suuret.
3. Kaksi kolmiota, joilla on yhtä suuret kaksi kulmaa ja niiden välinen sivu, ovat yhtenevät.
4. Ympyrän jokainen halkaisija jakaa ympyrän kahteen yhtä suureen osaan.
5. Puoliympyrän kaaren sisältämä kulma on suora.

Näistä viimeistä kutsutaan edelleen Thaleen lauseeksi.

Keräilyerät

Anakharsis

Skyyttalainen filosofi, Solonin ystävä ja kollega.

Epimenides

Runoilija, jota on siteerattu raamatussa asti.

Kheilon

Spartlainen filosofi, jolta on peräisin lentävä lause "tunne itsesi", gnóthi seautón.

Khilon 500-luku eKr.

Spartalainen valtiomies, ensimmäinen efori vuodesta 556 eKr.

Kleobulos 500-luku eKr.

Rhodoslaisen Lindoksen tyranni, runoilija ja arvuuttelija.

Lassos

Peloponnesolainen runoilija, joka mm. kirjoitti hymnin käyttämättä lainkaan s‑kirjainta, mikä lieneekin ollut helppoa, koska kreikkalaiset muutenkin käyttävät omaa aakkostoaan, jossa s‑kirjainta ei lainkaan ole.

Periandros 600-luku eKr.

Korintin toinen tyranni, seurasi isäänsä v. 627 eKr. Paranteli Korintin satamaa.

Kansansaduissa kääpiöt ovat nimettömiä; niiden nimet ovat Disneyn kehitelmiä. Disneyn antamat nimet aakkosjärjestyksessä: Jörö, Lystikäs, Nuhanenä, Ujo, Unelias, Viisas ja Vilkas.

Merimiesjuttujen seitsemän merta ovat Pohjoinen ja Eteläinen Jäämeri, Pohjois- ja Etelä-Atlantti, Pohjoinen ja Eteläinen Tyynimeri ja Intian valtameri.

Veljesten nimet ovat Aapo, Eero, Juhani, Lauri, Simeoni, Timo ja Tuomas.

Synneistä karmeimmat ovat ahneus, kateus, ylpeys, irstailu, mässäily, laiskuus ja viha.

On varsin tavallista väittää, että l-kirjaimeen päättyviä suomen sanoja olisi seitsemän; yleensä väitettä seuraa lista: askel, kyynel, nivel, ommel, sammal, sävel ja taival. Jostain syystä listasta tapaa jäädä pois ainakin kaksi Suomen kielen perussanakirjan tuntemaa sanaa: petkel ja kannel (rinnakkaismuodot petkele ja kantele, joista ensin mainittu on kai toissijainen ja jäljempi vastaavasti ensisijainen "asiatyylissä").

Maannimet, joissa ei suomen ortografian mukaan esiinny mainittuja kirjaimia ovat:

1. Ghana,
2. Grenada,
3. Kanada,
4. Kap Verde,
5. Nepal,
6. Qatar ja
7. Venäjä.

Tarkastuslähteenä EU:n toimielinten julkaisujen kustantajan lista. Tšadia voinee pitää jonkinlaisena rajatapauksena; riippuu vähän siitä, onko "suhuässä", hattu-s ('š') ymmärrettävä "ässäksi" vai ei.