Ihmishistorian teollisena aikana on saatettu sarjavalmistukseen melkoinen määrä erilaisia tuotteita. Osa tarkoitetuista kapistuksista on jotenkin merkittävämpiä kuin muut; sellaisia, että ne ovat vaikuttaneet — ja edelleen vaikuttavat — merkittävästi lukemattomien ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä ei tarkoiteta kapistuskategorioita, kuten vaikka “autoa”, “itseherätteistä liekewoimamoottoria” tai “kondomia”, vaan nimenomaan tuotetta: esimerkeiksi käynevät Reino‑tohveli, Kotiruoka‑kirja tai vaikkapa AK‑47‑rynnäkkökivääri (“Kalašnikov”). Aivan epäilemättä olennaisin tällaisista laitteista on Matsushita‑kauppahuoneen (nyk. Panasonic) valmistama Technics SL‑1200 MK2 ‑levynmelkutin.

Järkytys kasvoi melkoista suurenmoisemmaksi, kun Vaasankadun ainoa levykauppias väitti mukamas tietävänsä, että tuon levynmelkuttimien kuninkaan valmistus oltaisiin lopettamassa. Internet ei valitettavasti kerro, miten asian laita on, mutta eräs osa siitä kuitenkin valitettavasti levittää sellaisia kansanjoukkoja levottomustuttavia huhuja.

Onneksi henkilö on joskus ollut kaukaa epäviisas, ja hankkinut omaan kotiinsa oikeaoppisen määrän sanottuja laitteita. Ja onneksi se henkilö olen minä. Toivotaan kuitenkin, että maailmankaikkeus tulee järkiinsä ja jatkaa tämän tuiki välttämättömän kodinkoneen valmistusta, ettei siitä tule vain joidenkin homekorvaisten elitistikeräilijöiden fetissi.

Artikkeli Eulerin kierros Helsingissä on päivitetty vastaamaan eilispäivän vaatimuksia: reitti on nyt tarjolla KML‑tiedostona. Lapasessa on vaikka mitä huononnettavaa vielä, mutta minkäs teet — ennen kuin teet.

Maailman seitsemän ihmeen lista ei ole yksikäsitteinen. Alf Henrikssonin Antiikin tarinoita esittää eri listoilla esiintyneistä ihmeistä koostetuksi listaksi nykypäivää varten:

1. Memfiin pyramidit,
2. Semiramiin riippuvat puutarhat Babylonissa,
3. Artemiin temppeli Efesoksessa,
4. Zeuksen patsas Olympiassa,
5. Mausoloksen hautamuistomerkki Halikarnassoksessa,
6. Faroksen majakka Aleksandriassa sekä
7. Rhodoksen kolossi.

Historian saatossa ovat ainakin seuraavat saaneet mainintoja:

• Rooman Colosseum,
• Apollonin alttari Delfoissa,
• Sfinksi Gizassa,
• Babylonin Ishtar-portti.

Maailmassa on tällä haavaa kuusi virallisesti hyvää levyä. Alla lista artistin mukaan aakkostettuna.

Herrasmies on henkilö, joka osaa soittaa haitaria, mutta ei sitä tee.

Artikkeli kuvaa Eulerin kierros -kävelyreitin Helsingissä kahdenkymmenen kantakaupungin kaupunginosan läpi.

Artikkeliin on koostettu lyhyet perustiedot Helsingin kantakaupunkiin kuuluvista osista vuoden YYYY tietojen mukaan.

Jo Rooman ajalta on kertomuksia siitä, millaisia typeryksiä ovat maalaistollot, joiden ei ollut tarvinnut päätään paljon vaivata vaikeisiin älyllisiin ongelmiin.

Määritelmiä

Asioita ovat kaikki. Moni asia on seikka. Seikat puolestaan usein liittyvät asioihin ja niiden huomioiminen vaikuttaa asioihin, erityisesti toimenpiteisiin; seikat ovatkin usein luonteeltaan olosuhteita. Seikan huomioiminen tarkoittaa usein sanotun seikan huomioon ottamista, ja tuon huomioonoton perusteella toimenpiteiden laatuun ja suuntaan liittyvien ominaisuuksien mitoittamista. Seikkaileminen taas on jatkuvanluontoista seikkain huomiointia.

Huomioitavia seikkoja

1. Seikkojen huomioiminen saattaa olla luonteeltaan hyvinkin konkreettista, ja asianmukainen kielenkäyttö voi kuulostaa yllättävältä maallikon korvissa: “taidanpa huomioida muutaman olutseikan”; “sitä on taas käyty seikkoja huomioimassa, kun niin nukuttaa?”
2. Toimenpiteiden suorittaminen valitettavan usein muuttaa asioita, erityisesti olosuhteita, mikä saattaa johtaa seikkojen jatkohuomioimiseen ja niin ollen mahdollisesti myös jatkotoimenpiteisiin.
3. Käytännössä kaikki asiat ovat seikkaperäisiä, mitä tosiseikkaa ei tarvitse yleensä korostaa. Pikemminkin on kiinnitettävä huomio asiaan, joka vaikuttaa seikkaperättömältä.
4. Seikkaperää ei itsenäisesti ole, paitsi asiattomissa yhteyksissä. Seikkaperän huomioimista voidaankin pitää valitettavana epävirallisena viihdytysyritystoimenpiteenä, ns. huumorina. Luonteeltaan ilmaus on siinä määrin asiaton, että sitä tulee välttää kaikissa virallisissa yhteyksissä.

Sanasto- ja kielenkäyttöseikkoja

Substantiiveja on kielessä hyvä suosia, samoin kuin tarpeettoman konkreettisia verbejä. Suositeltavia substantiiveja kansalaisen käyttöön ovat esimerkiksi: asia, seikka, toimenpide, taho, olosuhde. Verbien käyttö on syytä aina jättää minimiin, koska useimmat asiat voidaan myös substantiivein ilmaista. Verbittä kuitenkin harvoin voi toimeen tulla; suositeltavia verbejä ovat esimerkiksi: olla, huomioida, suorittaa, seikkailla.

Tarkkaan ottaen kuuluisia kreikan viisaita on seitsemän vähän epämääräisessä mielessä: alla ensin lista niistä neljästä, jotka tapaavat esiintyvät “kaikissa” listauksissa ja sitten lista nimiä, joilla on tapana täydentää lista seitsemän vahvuiseksi:

Varsinaiset viisaat

Bias ca. 570 eKr.

Joonialainen patriootti ja valtiomies. Historiallisena pidetään kertomusta, jonka mukaan joonialaiset hänen kehotuksestaan peustivat kaupungin Sardiniaan.

Pittakos 648 eKr.—

Mytileneläinen valtiomies ja sotapäällikkö.

Solon 638—558 eKr.

Ateenalainen valtiomies ja lainlaatija. Laati kuuluisan perustuslain, joka oli demokratian ja oligarkian välinen kompromissi. Esitteli uutuutena valamiesoikeudenkäynnin.

Thales 624(?)—547(?) eKr.

Perimätiedon mukaan ensimmäinen nimeltä tunnettu kreikkalainen matemaatikko (ja matemaatikko yleensäkin) oli Vähän-Aasian Miletoksesta kotoisin ollut kauppias Thales. Thaleen kerrottiin saaneen oppinsa Egyptistä. Hänen sanotaan esittäneen tai todistaneen seuraavat viisi geometrian teoreemaa:

1. Tasakylkisen kolmion kantakulmat ovat yhtä suuret.
2. Ristikulmat ovat yhtä suuret.
3. Kaksi kolmiota, joilla on yhtä suuret kaksi kulmaa ja niiden välinen sivu, ovat yhtenevät.
4. Ympyrän jokainen halkaisija jakaa ympyrän kahteen yhtä suureen osaan.
5. Puoliympyrän kaaren sisältämä kulma on suora.

Näistä viimeistä kutsutaan edelleen Thaleen lauseeksi.

Keräilyerät

Kansansaduissa kääpiöt ovat nimettömiä; niiden nimet ovat Disneyn kehitelmiä. Disneyn antamat nimet aakkosjärjestyksessä: Jörö, Lystikäs, Nuhanenä, Ujo, Unelias, Viisas ja Vilkas.

Merimiesjuttujen seitsemän merta ovat Pohjoinen ja Eteläinen Jäämeri, Pohjois- ja Etelä-Atlantti, Pohjoinen ja Eteläinen Tyynimeri ja Intian valtameri.

Televiisorissa vilahti juuri kuvaa japanilaistyyppisestä teeseremoniasta. Siitäkin asiasta on henkilöllä varsin puutteelliset tiedot. Joka tapauksessa tässä olisi jollekulle aktivistille kehitystyön paikka: tarvitsemme kaljaseremonian. Kukahan alkais?

Tilastointi on jokaisen lajin suola.

Oletetaan, että:

• Henkilö on tupakoinut 20 vuotta keskimäärin askin päivässä (sovitaan, että “aski” on nykyisin yleinen 18:n kappaleen malli);
• savukkeen pituus on 84 millimetriä (mitattu käsivaralla käyttämästäni mentolitupakasta), josta pituudesta n. 53 mm on sitä hyvää;
• keskimääräisessä suoritteessa jää polttamatta viisi milliä;
• yhden savukkeen savu sisältää poltettuna 6 milligrammaa tervaa, puolikkaan nikotiinia ja seitsemän häkää;
• henkilö käyttää yhden savukkeen polttamiseen 90—240 sekuntia.

Tästä seuraa:

• Savukkeita on poltettu 20 × 365 × 18 = 131 400 kappaletta;
• näistä on saatu n. (48 mm / 53 mm) × 131 400 = 0,71 kg tervaa, 0,060 kg nikotiinia ja 0,83 kg häkää;
• rahaa on harrastukseen kulutettu vajaa 25 000 €, jos oletetaan että savukkeen reaalihinta on pysynyt suunnilleen samana (oletus ei kai ole ihan älytön);
• aikaa on kulunut neljästä kuukaudesta vuoteen.

Mitä sitten?

1. Poltettujen savukkeiden yhteenlaskettu pituusmitta on 11 kilometriä (varsinaisesti poltettu on vain reilu kuusi kilometriä).
2. Sisäänhengitetyllä tervalla voisi tervata puolisentoista neliömetriä paanukattoa.
3. Käytetyllä rahalla voisi ostaa kuudesta yhdeksään neliömetriä suurkalliolaisesta kerrostaloasunnosta.
4. Käytetyssä ajassa Paavo Väyrynen olisi ehtinyt lukea Dostojevskin koko tuotannon 60—180 kertaa. Alkukielellä tietty.

Jälkikirjoitus: tajusin tietenkin jo ylläolevaa kirjoittaessani, että esitetyt laskut pitäisi parametrisoida kenen tahansa omilla parametreillä laskettaviksi ja esittää vaikkapa HTML/Javascript-härpäkkeenä. Kunnon nörttinä olisin sellaisen jo heti tehnytkin, mutta kun olen laiska. Tarttee sitä paitsi kerätä enemmän mielenkiintoisempia “mittareita” ja toisaalta selvittää, miten WordPressin saa lisäämään Javascriptiä sivun <head>:iin.

Taas on yksi testi suoritettu — ei varsinaisesti liput liehuen, mutta kuitenkin. Eilisen suunnittelupituushyppyistunnon aikana nimittäin tuli ensimmäisen kerran hankkeen aikana sellainen olo, että teki tosissaan mieli siirtyä tupakkipaikalle. Siellä kun aina on paremmat jamit ja muuta.

Tilannetta pahentaa se, että kannan mukana viimeisintä ostamaani (vajaata) röökiaskia. Ja tavallaan se, että en osaa tähän(kään) hankkeeseen suhtautua fundamentalistisesti, vaan hyväksyn sen, että joskus saattaa kiusaus kerta kaikkiaan kasvaa sietämättömäksi. Silloin on sitten lupa käryttää, eikä luvassa ole mitään Canossan-matkoja.

Oli miten oli, uhkaava tilanne väistyi, eikä edes laskenut tunnelmaa pysyvästi.

Hanke aiheuttaa Virastolla arveluttavaa kiinnostusta; tupakkitaistelupari höperehtii perässä hiihtämisestä ja toinenkin aseveli uhitteli ryhtyvänsä viikon mittaiseen tukilakkoon, mikäli kestän viikon. Hah, eipä tainnut raukka tietää, että kellot soivat jo huomenna 20:n maissa Suomen aikaa.

…ja koettelemukset.

Maanantaiaamu duunissa, hauta-annos kahvia ja siihen päälle röökipaikalle katselemaan paperin ja purun savuksi tulemista. Ei viisari värähtänyt lainkaan. Pakko antaa propsit (niinkuin nykynuoret sanoo) Champixille — ja kai vähän itsellekin.

Myös eilen tuli puolivahingossa tehdyksi aikamoinen koe: syntymäpäiväjuhlinnan tohinassa kului suurin piirtein keskimääräinen baariannos, eikä sekään aiheuttanut suuria ongelmia, vaikka näköalassa ramppasi väkeä kadehdittavassa tupakoinnin toimessa.

Seuraava vaihe testiaineiston kartuttamisessa onkin välttämättä täysimittainen louhosekskursio ei-savuttomassa seurueessa. Jos vielä saisi hankkeeseen mahdutetuksi biljardiksen peluun, niin pitäisin testiä lähes rankimpana kuviteltavissa olevana. Joskin kirsikkana iin päälle toimi pitäisi hoitaa vielä työpaikalla töitä tehden.

DJ-lapaset on täynnä kaikenlaista klisettä. Ja samoin on tommoset oheiset kuvat.

Shure melko läheltä katsoen

Rane TTM-56:n knaabeja

Maisemaa SL1200MK2:n kyydistä käsin

Äänivarsi, niin ikään SL1200MK2:n kyydistä käsin kuvattuna

Ranen lähestymisvalot

Eilinen yritys päättyi onnistuneesti. Edes safkaröökiä en tarvinnut; tosin voiton varmisteluksi söin kevyesti enkä siellä, missä saa edelleen pöydissä vetää. Perjantai-illan ratoksi napattu tuplaviskikään ei johtanut fagotti-iloittelun kaipuuseen.

Safkaröökistä muuten: tupakoimattomien on varsin turha yrittää sönkötellä “en-tajua-savun-keuhkoon-vetämisen-nautintoa”-lausuntojansa, jos eivät ole safkaröökiä kokeneet. Harva nautinto vetää vertoja raskaan ruoan päälle nautitulle kahvi-savuke-yhdistelmälle. Sanottu suorite on pieni juhlahetki jopa työpäivän keskellä nautitulla lounaalla. Suurin luopumisen tuska liittyykin näihin tupakoinnin myönteisiin ilmiöihin, joista ehkä lisää sitä mukaa, kun harmi kasvaa.

Juuri työn alla oleva aamukahvikaan ei kumma kyllä kirvoita tupakointitarvetta, vaikka yrittää kuinka psyykata. Kyllä kai siitä Champixista sitten kuitenkin jotain iloa on. Havaitsin tosin, että asenteen tietoinen koventaminen loppuviikosta oikeastaan vasta houkutteli esiin tämän savuaversion. Mikä siitä sitten menee lääkkeen ja mikä oman asenteen piikkiin, jäänee spekulatiiviseksi.

Edessä on kaksi aika tiukkaa testiä (jos aion fundamentalistilinjalla pysyä): huomenna olisi määrä mennä biljardin parissa itseään kiusaamaan, ja maanantaina on taas työpaikalla käryttelytiimi koossa, kun yksi lomalle hairahtanut palaa Virastoon. Kasveja tunnistamaan, ehkä?

Nonni, se on nyt sitten niin, että kuurin aloituspaketti on syöty. Johtopäätöksenä totean, että pelkkä lääke ei vielä pitkälle riitä; tosin parina viime päivänä olen ollut huomaavinani, että varsinaiseen tupakoinnin aktiin kohdistuva himo on laantumaan päin. Aionkin hankkia kahden viikon jatkokurssin tänään, vaikka aine onkin pahuksen kallista (vähän reilun aski-per-päivässä-tahdin hinnoissa).

Tärkeimpänä ongelmana tässäkin asiassa on työ (nimenomaan palkkatyö). Työpäivän jälkeen on koko harjoituksen aikana mennyt ehkä keskimäärin 0,5 savuannosta per päivä, baari-iltoja tietenkin lukuunottamatta. Työpaikalla pitäisi siis keksiä jokin sijaistoiminto, joka ajaisi saman asian: rauhallisen taukohetken, jonka aikana on hyvä mietiskellä niitä näitä, vaikkapa swingin ihanuutta. Kollega ja tupakointitaistelupari ehdotti jotain kehittävää, vaikkapa “tunnista kasvi päivässä”-leikkiä. Sopiihan tuota kokeilla.

Siihen uhkayritykseen: tänään on aie päästä savuttomana työpäivän läpi. Ennalta sallin itselleni vain safkaröökin; se sopiikin erityisen hyvin, koska samaisella lounasreissulla on tarkoitus käydä vongostelemassa lisää nikotiinireseptoriantagonisteja.

Perjantai vahvisti käsitystä siitä, että työn tekeminen on pahasta keuhkoille: työpaikalla kului seitsemän fagottia, ja sieltä poistumisen jälkeen vain yksi. Himaan päästyä ei sitten enää yhtään.

Eilen menikin sitten ihan hulvattomaksi savutteluksi; saldo ylitti jopa askillisen (18 kpl). Selitys on tuttu: Flow:ssa tuli käydyksi ja siihen piti tietenkin valmistautua alkoholin kera, joten rankempi kärytys alkoi jo iltapäivällä.

Ennusmerkit tänäiseen nollasuoritukseen ovat selvät: tällä tietoa ei ole asiaa ulos. Edes aamuinen melko tuhti kahviannos ei johtanut pihalle siirtymiseen. Näkökulmaongelmaa ei ole.

Valitettavasti Champixin mahtivaikutukset antavat edelleen odottaa itseään. Eilinen oli ensimmäinen yhteensä 2 mg:n päivä — jospa se tästä alkaisi.