Ihmiskunta on kautta historiansa kiinnittänyt aivan liikaa huomiotansa aikaisen linnun onnekkuuteen ja liian vähän madon epäonnisuuteen.

Tämäkään varttuva sukupolvi ei kelpaa mihinkään, ja jos yleensä jokin sukupolvi on joskus johonkin kelvannut — mitä kyllä suuresti epäilen —, niin päädyn sittenkin uskomaan, että se oli meidän isiemme sukupolvi.

Jumala loi miehen ennen naista, sillä hän ei halunnut neuvoja miehen luomisessa.

Terve järki on kokoelma ennakkoluuloja, jotka henkilö hankkii ennen kahdeksantoista vuoden ikää.

Kun ihmisiä ei syödä, ei heitä pidä teurastaakaan.

Suunnitteleminen ja projektien luonnosteleminen saa aikaan monia hyviä tunteita; ja se, joka jaksaa koko ikänsä laatia suunnitelmia, on hyvin onnellinen mies; mutta hänen täytyy silloin tällöin pitää tauko tästä tehtävästä toteuttamalla jokin suunnitelmistaan — ja siitä seuraa eittämättä harmistuminen ja pään selviäminen.

”Minä olen tehnyt tämän”, sanoo muisti; ”Minä en ole voinut tehdä tätä”, sanoo ylpeys. Viimein muisti antaa periksi.

En koskaan lue kirjaa ennen kuin arvostelen sen; sellainen tekee niin ennakkoluuloiseksi.

Radio Jerevanilta kysytään: ”Mikä on kaaos?” Radio Jerevan vastaa: ”Emme vastaa kansantaloudellisiin kysymyksiin.”

Liikkeenjohdon konsultit ovat ihmisiä, jotka lainaavat kelloanne kertoaakseen teille ajan ja sitten kävelevät tiehensä kello mukanaan.

Klassikko on kirja jonka jokainen olisi mielellään lukenut, mutta jota kukaan ei mielellään lukisi

Kyllä tyhmä saa olla, muttei tyhmä.

Läntisissä teollisuusmaissa on hyvinvointi jo kauan sitten ylittänyt kaiken sen mitä vaaditaan aineellisesti hyvin varustettuun elämään. Väestön valtaenemmistön ei tarvitse niin kuin ennen ”raataa otsansa hiessä” turvatakseen jokapäiväisen leipänsä. Siksi voisi luulla, että puhe korkeammasta elintasosta olisi aikaa myöten käynyt niin ontoksi ja järjettömäksi, että kenenkään edes kohtuullisen älykkään vastuunalaisessa asemassa olevan henkilön ei luulisi kehtaavan käyttää sitä argumenttina yhteiskunnallisessa debatissa. Kuitenkin sitä toistetaan papukaijamaisesti kerran toisensa perään. Ilmeisesti sillä on sittenkin yhä iskuvoimaa. Eikä ole vaikea nähdä, miksi näin on. Kellään järkevällä ihmisellä ei voi olla mitään sitä vastaan, että hänen asiansa sujuvat aineellisesti (yhä) paremmin, ellei hänen tarvitse kysyä, kenen kustannuksella tämä tapahtuu. Ja se kysymys on useimmille ihmisille kerrassaan vieras.

[...] Kuultuaan, että isä tapaa suomalaisen, tytär oli halunnut tietää, mitä suomettuminen oikein tarkoittaa. ”Se tarkoittaa sitä, että Suomi ei voisi vapaasti liittyä Natoon, vaikka haluaisi”, kertoi baijerilainen vastanneensa.

”Luuletko, että Meksiko voisi vapaasti liittyä Varsovan liittoon, jos haluaisi?” minä kysyin. Se oli keskustelukumppanini mielestä eri asia, enkä minä viitsinyt puhua Kuubasta mitään. Sitten tiedustelin haluaisiko hän kuulla minun määritelmäni suomettumisesta. Luvan saatuani sanoin: ”Minun mielestäni suomettuminen tarkoittaa sellaista politiikkaa, jonka tuloksena maassa oleva armeija puhuu samaa kieltä kuin siviilitkin”, mihin kaveri nopeasti vastasi: ”Joo, joo, mutta he ovat meidän liittolaisiamme”.

En viitsinyt kysellä, koska he ovat liittolaisensa maahan kutsuneet enkä arvelemaan, että jos meillä olisi miehitysarmeija, niin varmaan mekin kutsuisimme heitä miehittäjien sijaan liittolaisiksi.

Lausetta voi pitää poliittisena väittämänä jos ja vain jos siitä voi aidosti olla eri mieltä. Tästä seuraa, että esimerkiksi "Kaupungin on oltava hyvä paikka asukkailleen" ei ole poliittinen lause, eikä sitä niin muodoin pitäisi löytää yhdenkään poliittisen puolueen vaaliohjelmasta, joiden tulisi sisältää vain poliittisia lauseita.

Jos on olemassa keino viivästyttää tärkeää päätöstä, hyvä byrokratia — julkinen tai yksityinen — löytää sen.

Minusta sellainen olisi hyvä ajatus.

Hämmennys lisääntyy alituisesti yhteiskunnassa. Vain äärimmäisen kovalla työllä joku tai jokin voi vähentää tätä hämmennystä rajoitetulla alueella. Tämäkin yritys johtaa silti koko yhteiskunnan kokonaishämmennyksen lisääntymiseen.

Ex oriente lux — ex occidente lex: idästä valo — lännestä laki.

Yhden miehen terroristi on toisen vapaustaistelija.

Herrasmies on henkilö, joka osaa soittaa haitaria, mutta ei sitä tee.

Vaikka nyt meneekin huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin.

Kaksi asiaa täyttää mieleni alati uudella ja kasvavalla ihmetyksellä ja kunnioituksella, sitä enemmän, mitä useammin ja vakavammin niitä pohdin: yläpuolellani kaartuva tähtitaivas ja sisälleni kätkeytyvä moraalilaki.

Mutta ei ole vain syytä esittää totuutta, vaan myös väärien käsitysten syyt, sillä niin tullaan vakuuttuneiksi. Uskomme pikemmin totuuteen, kun on järkevästi osoitettu, miksi se näyttää todelta, mikä ei ole totta.

Kun käytännölliset ihmiset keskustelevat näistä kysymyksistä, oikeudenmukaisuuteen vedotaan silloin, kun osapuolet ovat voimiltaan tasaveroiset, mutta tosiasiassa vahvat tekevät sen, mihin pystyvät, ja heikommat hyväksyvät sen, mikä heidän on pakko hyväksyä.

Mutta elämä on niin etäällä ihanteista, että se joka pyrkii todellisuuden ohittaen pelkästään ihanteisiin, päätyy pikemminkin perikatoon kuin päämääräänsä. Jos ihminen pyrkii aina tekemään oikein, hän jää väärintekijöiden sankassa joukossa väkisinkin tappiolle. Mikäli ruhtinas siis haluaa säilyttää asemansa, hänen täytyy opetella tekemään vääryyttä ja käyttää tätä taitoa tarpeen mukaan.

Ei ole olemassa yhtäkään järjetöntä ajatusta, jota joku filosofi ei olisi jo sanonut ääneen.

Tosi myötätunto on jotain muuta kuin lantin viskaaminen kerjäläiselle; tosi myötätunto perustuu siihen oivallukseen, että kerjäläisiä tuottava yhteiskuntajärjestelmä vaatii muutosta.

Kaikki henkisesti terveet ihmiset ovat yksimielisiä tietyistä asioista. On parempi olla elossa kuin kuollut, on parempi olla kylläinen kuin nähdä nälkää, on parempi olla vapaa kuin orja. Monet ihmiset toivovat näitä hyviä olosuhteita vain itselleen ja ystävilleen; he ovat melko vakuuttuneita siitä, että vihollisten kuuluisi kärsiä. Nämä ajatukset voidaan mitätöidä tieteen valossa: ihmiskunnasta on kehittynyt siinä määrin yksi suuri perhe, ettemme voi taata omaa hyvinvointiamme muutoin kuin takaamalla kaikkien muidenkin hyvinvoinnin. Jos haluat itse olla onnellinen, sinun on pystyttävä sietämään myös muiden onnellisuutta.

[Kapitalismi] ei ole mikään menestystarina. Se ei ole älykäs, kaunis, oikeudenmukainen, hyveellinen — eikä se jaa hyödykkeitä oikein. Lyhyesti sanoen emme pidä siitä, ja olemme alkaneet inhota sitä. Mutta miettiessämme, mitä sen tilalle voisi rakentaa, olemme aivan hukassa.

Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan asioihin, yritä nukkua suljetussa huoneessa, jossa on moskiitto.

Vangittu merirosvo antoi hyvän ja totuudenmukaisen vastauksen Aleksanteri Suuren kysymykseen. Sillä kun Aleksanteri kysyi merirosvolta, miksi tämä piti vihamielisesti merta valtapiirinään, tämä vastasi ylpeästi: "Samalla lailla sinä valloitat kaikki maat. Mutta koska minä liikun vähäpätöisellä laivalla, minua kutsutaan rosvoksi. Kun sinä teet samoin suurella sotalaivueella, sinua kutsutaan hallitsijaksi."

Välttämättömyys on tyrannien argumentti. Se on orjien uskontunnustus.

Vain idiootit kieltäytyvät ymmärtämästä, että alemmat luokat on pidettävä köyhyydessä, jotta ne ahkeroisivat.

Moderni yhteiskunta, jossa toimintamahdollisuudet ovat laajentuneet, on siirtymässä vaiheeseen, jossa sillä on kyky tuhota myös oman olemassaolonsa edellytykset.

Nuoruuden tuhlata voit, muttet säästää.