Taas on yksi testi suoritettu — ei varsinaisesti liput liehuen, mutta kuitenkin. Eilisen suunnittelupituushyppyistunnon aikana nimittäin tuli ensimmäisen kerran hankkeen aikana sellainen olo, että teki tosissaan mieli siirtyä tupakkipaikalle. Siellä kun aina on paremmat jamit ja muuta.

Tilannetta pahentaa se, että kannan mukana viimeisintä ostamaani (vajaata) röökiaskia. Ja tavallaan se, että en osaa tähän(kään) hankkeeseen suhtautua fundamentalistisesti, vaan hyväksyn sen, että joskus saattaa kiusaus kerta kaikkiaan kasvaa sietämättömäksi. Silloin on sitten lupa käryttää, eikä luvassa ole mitään Canossan-matkoja.

Oli miten oli, uhkaava tilanne väistyi, eikä edes laskenut tunnelmaa pysyvästi.

Hanke aiheuttaa Virastolla arveluttavaa kiinnostusta; tupakkitaistelupari höperehtii perässä hiihtämisestä ja toinenkin aseveli uhitteli ryhtyvänsä viikon mittaiseen tukilakkoon, mikäli kestän viikon. Hah, eipä tainnut raukka tietää, että kellot soivat jo huomenna 20:n maissa Suomen aikaa.

Seikkaperä: tupakkapäiväkirja — ei seikkoja.