pop

Matamoros, Lágrimas negras, Dumari

Naamantai, huhhuhkuu 15th, 2019

Nimi Matamoros on varsin synkkä: se tarkoittaa jokseenkin kirjaimelllisesti maurin tappajaa. Taustalla on legenda, jonka mukaan apostoli Jaakko ilmestyi kahdeksisensataa vuotta oletetun kuolemansa jälkeen reconquistaan kuuluneeseen Clavijon taisteluun, jota ei todellisuudessa käyty. Kuvitellussa taistelussa tämä kuolleeksi oletettu rymyveikko ilmeisesti kunnostautui runsaalla tappamisella, mistä syystä Pyhän Jaakon ritarikunta (“santiaguistat”) on juuri hänen mukaansa nimetty. Espanjan Amerikan-valloituksessa nimeä Matamoros ilmeisesti käytettiin jonkinlaisena talismaanina, ja kuollut mies värvättiin vielä ylivanhoilla päivillään konkistadoriksi. Nyky-Méxicossa on liuta taajamia, jotka lienee nimetty vähintään välillisesti saman sankarin mukaan.

Sukunimenä Matamoros esiintyy edelleen. Yksi kuuluisimmista näin nimetyistä oli Miguel Matamoros (1894—1971), joka tunnetaan mm. kappaleestaan Lágrimas negras (suom. Mustat kyyneleet):

Pertti Luhtala kertoo mainiossa Rumbakuninkaista salsatähtiin -teoksessaan kappaleesta mm. seuraavaa:

Miguel Matamorosin toisesta ikivihreästä, “Mustista kyyneleistä”, on meillä Suomessa tehty, paitsi onneton diskohumppasovitus, myös Tuomari Nurmion tyylikäs esitys.

Valitettavasti Luhtala ei paljasta, kenen kynästä tuo onneton diskohumppasovitus on, mutta Dumarin esitys kyllä kestää kuuntelua. Minun korviini Matamorosin jäljiltä on kyllä enemmänkin kuin vain kaksi ikivihreää; edellä viitataan “siihen toiseen ikivihreään”, kappaleeseen Son de la loma. Muita maininnan arvoisia ovat ainakin Camina y ven pa’ la loma; Gaditana ja El que siembra su maíz.

Miguelito Valdés, Babalú

Torstai, huhhuhkuu 11th, 2019

Miguel Ángel Eugenio Lázaro Zacarías Izquierdo Valdés Hernández, tuttavallisemmin Miguelito Valdés (1912—1978), oli kuubalainen nyrkkeilijä, laulaja ja multi-instrumentalisti. Sikäli kun oikein ymmärrän (varsin epätodennäköistä), nimen osa Izquierdo on isän sukunimi tai sen osa. Sana sattuu olemaan myös ihan tavallinen — joskin erityisen jalo — adjektiivi, jonka merkitys näyttää olevan vasen, vasenkätinen — tosin järkyttävästi myös väärä, kiero. Näin ollen tuntuu olevan perusteltua pitää Valdésia vähintään kunniavasenkätisenä.

Babalú-Ayé taas on òrìṣà, jonkinlainen henkimaailman vehje — epäilemättä vasenkätinen hänkin.

Valdés esitti ehtimiseen Margarita Lecuonan päästelemää kappaletta Babalú — jopa siinä määrin, että herraa kutsutiin nimellä Mr. Babalú. Alla melko pätevä mällisuoritus.

Carambola

Torstai, huhhuhkuu 6th, 2017

Kara- tai karamboli-biljardia pelataan ahdistavan näköisellä taskuttomalla pöydällä. Machito (Francisco Raúl Gutiérrez Grillo) tuskin hoheltaa biljardista ao. teoksessaan, mutta on se silti perin vetävä esitys.

Kuinka pähén kappaleen olisikaan herra tehnyt snookerista!

Kesäaika — DST

Kännäntai, dokakuu 30th, 2016

Hesarin kuukausiliitteen kellonsiirtelyhullutusta käsittelevän jutun esilapautuksessa Lopettakaa tämä hullutus nyt sanotaan: “– –, eivätkä talvet muutu valoisiksi, vaikka kelloa miten ruuvaisi.” Pienehköllä luovuudella asia on korjattavissa: lyhennettäköön tunteja vaikkapa aikavälillä 10.00—14.00 puoleen tuntiin: täten menetellen tuolla ajalla, joka on melko valoisa ainakin täällä fillarikommunistimaassa, olisi kahdeksan tuntia valoisaa. Samalla voitaisiin työpäivääkin vähän pidentää, ja antikommunistitkin olisivat tyytyväisiä — eivätkä työntekijätkään kaiketi tästä pahastuisi. Vastaavasti välin 14.00—10.00 pitäisi tunteja vähän pidentää, mutta sehän tuskin haittaisi ketään: useimmat esim. selviäisivät vähemmillä yöunitunneilla.

Levynmelkutin-legenda DXT lienee vaihtanut alkuperäisen nimensä DST:stä nykyiseen protestina nykyiselle kömpelölle kesäaikahupailulle. Niinpä:

Salamat, Maracaibo, Benny Moré

Lauantai, peelokuu 1st, 2015

Forecan Markus Mäntykannas harmittelee, että salamointi on jäänyt Suomessa kovin vähäiseksi (muutenhan kesäsää on ollut mitä parhain). Jutun lopulla kirjoittaja paljastaa Catatumbo-joen tietämillä Venezuelassa salamoivan siinä määrin, että kateeksi käy; ilmiöstöstä on luonnollisesti otettu runsaasti varsin näyttäviä valokuvia. Kuten laajemmasta kartasta huomaamme, laskee mainittu joki Maracaibo-järveen, ja järven (oikeastaan lahden) ja Venezuelanlahden yhdistävän salmen länsipuolella sijaitsee samanniminen kaupunki. Benny Moré taasen on tehnyt hienon kappaleen Maracaibo Oriental, jota kelpaa suositella kenelle vain. Siispä: