Daniel Ellsberg, atomipommi, tulimyrsky ja muuta kivaa
Monday, July 6th, 2020.jpg)
Daniel Ellsberg
Daniel Ellsberg on maineikas whistle-blower ja aktivisti, joka tuli tunnetuksi Pentagon Papers ‑paljastuksistaan. Urallaan Ellsberg toimi RAND Corporationissa ydinsodan suunnittelijana, ja on sikäli oivallinen sisäpiiriläinen kuvaamaan sanotun toimialan logiikkaa.
The Real News Network haastatteli Ellsbergiä vuonna 2018 moninaisista sotaisista aiheista, ja julkaisi haastattelun mm. YouTube-kanavallaan. Miehellä on runsaasti mielenkiintoista sanottavaa ydinsodan suunnittelusta, sodasta yleensä ja siitä, mitä kaikkea jännittävää on alalla tapahtunut.
Malttamattomille pieni täkylista:
- Ensimmäinen jakso The Big Lie of the Cold War toimii aika hyvänä johdatuksena teemoihin ja sisältää valitettavan ajankohtaista pohdintaa Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän roolista maailmassa ja sen tulkinnasta eräissä piireissä sekä puolustusalan korporaatioiden asemasta koko sopassa.
- Toisen jakson Hitler Wouldn’t Risk Doomsday, But The United States Did pääasiana käsitellään arveluita siitä, että räjäytetty fissiopommi saattaisi “sytyttää” ilmakehän typen ja merien vedyn ja siten tuhota koko maapallon ihan kerta kaikkiaan (“atmospheric ignition”) — itse Enrico Fermi arveli tapahtuman todennäköisyydeksi peräti 10 %. Makaaberisti huvittava seikka asiassa on, että Hitler ei suostunut ottamaan sellaista riskiä, vaan lopetutti Saksan fissiopommiohjelman vuonna 1942. Lisäksi Ellsberg esittää varsin synkän kuvan päätöksenteosta ja vaiheista, jotka johtivat fissiopommien pudottamiseen Japaniin. Sitaatti lopusta: I would now say, that the cold war was to a very large extent, from beginning to end, a marketing campaign for subsidisation of the aerospace industry.
- Tulimyrsky (“firestorm“) kuulostaa elokuvan nimeltä tai muuten jotenkin merkillisen melodramaattiselta, mutta kyllä se on ihan todellinen ilmiö; haastattelun neljäs jakso The Largest Act of Terrorism in Human History keskittyy juuri tähän, ja eritoten siihen, miten näitä tulimyrskyjä on yritetty palopommituksin saada aikaan kaupungeissa — missä hankkeessa on valitettavasti myös onnistuttu.
- Viides osa Russian “Doomsday Machine” an Answer to U.S. Decapitation Strategy alkaa varsin hyytävällä kuvauksella siitä, miten elokuva Dr. Strangelove oli alan sisäpiiriläisten mukaan “dokumenttielokuva”, ja jatkaa saman sangen kylmäävän sisällön kera.
- Kahdeksas osa Once Fired, There’s No Calling a Nuke Back jatkaa Tri Outolemmen teemoissa — tuntuu olevan huolestuttavan huonosti tiedossa, kuka ydinsodan voi aloittaa, ja toisaalta kuka hyökkäyksen voi keskeyttää, jos kukaan.
- Osassa kymmenen A Strategy of War Crimes, Killing Civilians to Win a War palataan tulimyrskyteemaan varsin häiritsevin yksityiskohdin.
- Ydintalvi (“nuclear winter“) on yhdennentoista osan aiheena. Koko teemalle jotenkin kuvaavalta vaikuttaa se seikka, että koko ajatus on syntynyt vasta 1980-luvulla.
Koko haastattelu on suositeltava kaikille; se löytyy kolmessatoista osassa erillisestä soittolistasta.
Jälkilapautus: me ollaan kusessa. Oltiin aiemminkin, mutta edelleen ihan samassa kusessa. Ilmastonmuutos tehnee selvää suuresta osasta ihmiskuntaa, ja samanaikaisesti olemme koko ajan hiuskarvan varassa, mitä tulee ydinsotaan (tarkoituksella tai vahingossa). Because we’re a right bunch of stupid wankers on fraasi, jonka eräs aiempi pomoni pyysi minua suomentamaan asiakaskontaktitarpeisiin. Fraasi tulee mieleen silloin tällöin.