Joulu on niskassamme tuota pikaa taas, mikä johtaa myös joululaulelmien luukuttamiseen monissa julkisissa tiloissa; jostain syystä erityisesti kauppakeskukset ovat erikoistuneet huudattamaan Katri Helenan Joulumaata, mitä kai olisi jonkinlaisena ihmisoikeusrikoksena pidettävä.

Jouluteemasta on sentään tehty joitakin ihan viihdyttäviä äänitaideluomia. Alla viitattuina muutama sellainen.

• Jupinaa: The Treacherous Three: Santa Rap
• Niin ikään jupinaa, vaan aavistuksen toisarvoista: RUN DMC: Christmas In Hollis
• Los Papines: El Pequeño Tamborilero
• Barbarito Torres: Ya Viene La Vieja

A Child is Born on monen mielestä kovin olennainen, ellei kaikkein olennaisin, kaikista jupinariimeistä. Eikä ihme, hienohan se on. Yksi huomio kuitenkin sallittaneen — riimi alkaa näin:

A child is born with no state of mind
Blind to the ways of mankind
God is smiling on you, but he’s frowning too
Because only God knows what you’ll go through
You’ll grow in the ghetto living second-rate …

Toisin sanoen herra suurmestari ensin sanoo, että vaikka vain jonkinlainen jumaluus tietää, mitä kuulijalle on tapahtuva, kertoo hän saman tien tietävänsä sen itse: on siis kuulijan luultava, että Melle Mel itse on jonkinlainen jumala. Olkoon niin.

Kannattaa huomata, että riimi on siinä määrin kelpo, että suurmestari on sitä käyttänyt useita kertoja: Superrappin’issä kai ensimmäistä kertaa, ja The Messagen jälkeen teoksessa Survival (The Message Ⅱ.) The Message kannattaa tietenkin kuunnella ihan kokonaan. Käsillä oleva riimi alkaa suunilleen tästä kohdasta.

The O’Jaysin kappaleen For the Love of Money intro on hyvin tunnistettava. On sääli, että kappaleen maine on pysyvästi saastunut sen jouduttua The Apprentice -TV-hölmöilyn tunnariksi. Sikäli kun olen ko. TV-luomuksen luonteen oikein ymmärtänyt, on biisi aika outo valinta: luulisin sanotussa lapautteessa palvottavan rahaa, vaan O’Jays ei niinkään palvo:

I know that money is the root of all evil
Do funny things to some people
Give me a nickel, brother, can you spare a dime
Money can drive some people out of their minds

Suurmestari jupinan toimessa

Oli miten oli, biisi on joka tapauksessa vallan mainio; sitä on halunnut monikin suoritella uusiksi tai muuten hyödyntää: leikkisästi nimetty Defunkt päästelee kappaleen omalla tavallaan. Suur­mestaris­tason jupisija Melle Mel ryhmineen taas soitatti intron uusiksi (kaiketi) jonkinlaisella bassosyntesoijalla teokseensa Step Off.

Havannan sekstetti

3 on pienin pariton alkuluku.

Pahkasiassa seikkaili Kolme rumaa Teroa.

Kolme Kaisaa on Kurvissa sijaitseva näköalaravintola, jonka ikkunoista voi ihailla Alppiharjua ja — mikä tärkeintä — Kalliota. Kolmen kruunun ikkunoista Kallion näkee vain valitsemalla koordinaatiston oikein taiten.

Sexteto Habanero laulaa kolmesta kauniista kuubalaisnaisesta. De La Soulin mielestä 3 on maaginen numero. Treacherous Threen kolme heppua liittoutuivat Spoonie Geen kanssa laatiakseen uuden jupinakielen.

Hienoiten suomeksi nimetty geometrinen olio on neljäkäs (vinoneliö), jossa on neljä kulmaa ja sivua — Monty Pythonin yorkshireläis-heppuja on myös neljä:

4 on pienin yhdistetty luku, kun taas The Fearless Fourin jäseniä on melko luontevasti neljä (tosin tavallaan kuusi).

Monia olennaisuuksia on kerta kaikkiaan viisittäin. Pentagrammi on viisikanta. Toimihenkilöllä on tavallisesti viisi varvasta kussakin jalassa ja viisi sormea vastaavasti molemmassa kädessä. Snookerissa sinisen pallon arvo on viisi pistettä. Furious Five‘issa oli viisi hurjaa, ja suunpieksentä heiltä kävi:

Ajalle tyypilliseen tapaan teoksen groove on napattu jostain jo olemassa olleesta kappaleesta ja soitatettu uudestaan studiobändillä: tässä alkuperäinen on The Whole Darn Family -nimisen orkesterin taideluoma Seven Minutes of Funk, jota on hyödynnetty enemmänkin — esimerkiksi käynee The Alkaholiksin varsin leikkisä pläjäys Only When I’m Drunk.

Hesarin kuukausiliitteen kellonsiirtelyhullutusta käsittelevän jutun esilapautuksessa Lopettakaa tämä hullutus nyt sanotaan: “– –, eivätkä talvet muutu valoisiksi, vaikka kelloa miten ruuvaisi.” Pienehköllä luovuudella asia on korjattavissa: lyhennettäköön tunteja vaikkapa aikavälillä 10.00—14.00 puoleen tuntiin: täten menetellen tuolla ajalla, joka on melko valoisa ainakin täällä fillarikommunistimaassa, olisi kahdeksan tuntia valoisaa. Samalla voitaisiin työpäivääkin vähän pidentää, ja antikommunistitkin olisivat tyytyväisiä — eivätkä työntekijätkään kaiketi tästä pahastuisi. Vastaavasti välin 14.00—10.00 pitäisi tunteja vähän pidentää, mutta sehän tuskin haittaisi ketään: useimmat esim. selviäisivät vähemmillä yöunitunneilla.

Levynmelkutin-legenda DXT lienee vaihtanut alkuperäisen nimensä DST:stä nykyiseen protestina nykyiselle kömpelölle kesäaikahupailulle. Niinpä: