Joulu on niskassamme tuota pikaa taas, mikä johtaa myös joululaulelmien luukuttamiseen monissa julkisissa tiloissa; jostain syystä erityisesti kauppakeskukset ovat erikoistuneet huudattamaan Katri Helenan Joulumaata, mitä kai olisi jonkinlaisena ihmisoikeusrikoksena pidettävä.
Jouluteemasta on sentään tehty joitakin ihan viihdyttäviä äänitaideluomia. Alla viitattuina muutama sellainen.
Kolme Kaisaa on Kurvissa sijaitseva näköalaravintola, jonka ikkunoista voi ihailla Alppiharjua ja — mikä tärkeintä — Kalliota. Kolmen kruunun ikkunoista Kallion näkee vain valitsemalla koordinaatiston oikein taiten.
Fina estampa on espanjaa; englanniksi väitetään fraasin un caballero de fina estampa olevan a fine-looking gentleman. Uskottakoon tämä; silmää miellyttävästä ilmiasusta siis puhutaan.
The original phrase is “sun sun babaé” which is said to be “The Celestial Father’s words through the song of a bird”.
Tässä menee tällainen tavallinen maallikko melko lailla sekaisin, mutta kappale on silti erittäin vetävä; siitä tehtyjä esityksiä on viljalti. Yksi niistä on La Reina de la Salsan,Celia Cruzin:
Ciboneyt (tai siboneyt) olivat Kuuban valtaväestöä espanjalaisten toden teolla saapuessa Karibialle 1500-luvulla. Siboney taas on kylä Kuubassa ja naapurusto (barrio) Havannassa. Onpa Siboney myös Ernesto Lecuonan vuonna 1929 kirjoittama laulu, jota on moni esittänyt — niin kuin nyt vaikka Xiomara Alfaro:
Sexteto Nacionalin (myöhemmin Septeto) näkemyksen samasta teemasta väitetään olevan vuodelta 1927 tai 1928, mitä on pidettävä varsin huomionarvoisena suorituksena ottaen huomioon teoksen syntyvuosi. Surkuhupaisilla espanjan-tiedoillani arvailen Guillermo Portabalesin julistavan olevansa siboney-intiaanien poika tässä esityksessään kappaleesta Soy Hijo del Siboney.
Guantánamo on Kuuban itäkärjessä oleva provinssi, jonka pääkaupunki on samoin nimetty. Epäilemättä nimi on monille tutuin USAn laivastotukikohdan ja siellä sijaitsevan vankileirin “ansiosta”.
José Martí on Kuuban kansallissankari ja oli varsinainen monikykyälypää: runoilija, filosofi, kääntäjä ja ties mitä muuta. Martín runokokoelmasta Versos sencillos kasattiin teksti kappaleeseen Guantanamera, joka Pertti Luhtalan mukaan on “maailman tunnetuin kuubalainen sävelmä”. Olkoon näin. Sana guantanamera tarkoittaa suunnilleen guantánamolainen nainen (tyttö); nainen Guantánamosta.
Guantanameran säveltäjäksi mainitaan Joseíto Fernández, josta Luhtala raportoi seuraavaa:
Kerrotaan, että vaikka hän esiintyi Kuuban radiossa tai televiossa jopa päivittäin, hän improvisoi Guantanameraan joka kerta uudet sanat!
Sana guajira muuten tarkoittaa maalaisnaista ja toisaalta Kuuban maaseudun tunnelmallista ja surumielistä espanjalaisvaikutteista musiikkia (taas se Luhtala).
Kappale lienee levytetty satoja, ellei tuhansia, kertoja. Aika monelle kappale on turhankin tuttu ja liian useat lienevät kuulleet jonkin huononkl. esityksen — se on kuitenkin jo historiallisuutensa ja merkityksensä vuoksi kuuntelemisen arvoinen. Jo mainitun Fernándezin esitystä käsillä olevasta kappaleesta lienee syytä pitää “standardina”:
Nimi Matamoros on varsin synkkä: se tarkoittaa jokseenkin kirjaimelllisesti maurin tappajaa. Taustalla on legenda, jonka mukaan apostoli Jaakko ilmestyi kahdeksisensataa vuotta oletetun kuolemansa jälkeen reconquistaan kuuluneeseen Clavijon taisteluun, jota ei todellisuudessa käyty. Kuvitellussa taistelussa tämä kuolleeksi oletettu rymyveikko ilmeisesti kunnostautui runsaalla tappamisella, mistä syystä Pyhän Jaakon ritarikunta (“santiaguistat”) on juuri hänen mukaansa nimetty. Espanjan Amerikan-valloituksessa nimeä Matamoros ilmeisesti käytettiin jonkinlaisena talismaanina, ja kuollut mies värvättiin vielä ylivanhoilla päivillään konkistadoriksi. Nyky-Méxicossa on liuta taajamia, jotka lienee nimetty vähintään välillisesti saman sankarin mukaan.
Miguel Matamorosin toisesta ikivihreästä, “Mustista kyyneleistä”, on meillä Suomessa tehty, paitsi onneton diskohumppasovitus, myös Tuomari Nurmion tyylikäs esitys.
Valitettavasti Luhtala ei paljasta, kenen kynästä tuo onneton diskohumppasovitus on, mutta Dumarin esitys kyllä kestää kuuntelua. Minun korviini Matamorosin jäljiltä on kyllä enemmänkin kuin vain kaksi ikivihreää; edellä viitataan “siihen toiseen ikivihreään”, kappaleeseen Son de la loma. Muita maininnan arvoisia ovat ainakin Camina y ven pa’ la loma; Gaditana ja El que siembra su maíz.
Miguel Ángel Eugenio Lázaro Zacarías Izquierdo Valdés Hernández, tuttavallisemmin Miguelito Valdés (1912—1978), oli kuubalainen nyrkkeilijä, laulaja ja multi-instrumentalisti. Sikäli kun oikein ymmärrän (varsin epätodennäköistä), nimen osa Izquierdo on isän sukunimi tai sen osa. Sana sattuu olemaan myös ihan tavallinen — joskin erityisen jalo — adjektiivi, jonka merkitys näyttää olevan vasen, vasenkätinen — tosin järkyttävästi myös väärä, kiero. Näin ollen tuntuu olevan perusteltua pitää Valdésia vähintään kunniavasenkätisenä.
Valdés esitti ehtimiseen Margarita Lecuonan päästelemää kappaletta Babalú — jopa siinä määrin, että herraa kutsutiin nimellä Mr. Babalú. Alla melko pätevä mällisuoritus.
Forecan Markus Mäntykannas harmittelee, että salamointi on jäänyt Suomessa kovin vähäiseksi (muutenhan kesäsää on ollut mitä parhain). Jutun lopulla kirjoittaja paljastaa Catatumbo-joen tietämillä Venezuelassa salamoivan siinä määrin, että kateeksi käy; ilmiöstöstä on luonnollisesti otettu runsaasti varsin näyttäviä valokuvia. Kuten laajemmasta kartasta huomaamme, laskee mainittu joki Maracaibo-järveen, ja järven (oikeastaan lahden) ja Venezuelanlahden yhdistävän salmen länsipuolella sijaitsee samanniminen kaupunki. Benny Moré taasen on tehnyt hienon kappaleen Maracaibo Oriental, jota kelpaa suositella kenelle vain. Siispä:
