Matamoros, Lágrimas negras, Dumari

Nimi Matamoros on varsin synkkä: se tarkoittaa jokseenkin kirjaimelllisesti maurin tappajaa. Taustalla on legenda, jonka mukaan apostoli Jaakko ilmestyi kahdeksisensataa vuotta oletetun kuolemansa jälkeen reconquistaan kuuluneeseen Clavijon taisteluun, jota ei todellisuudessa käyty. Kuvitellussa taistelussa tämä kuolleeksi oletettu rymyveikko ilmeisesti kunnostautui runsaalla tappamisella, mistä syystä Pyhän Jaakon ritarikunta (“santiaguistat”) on juuri hänen mukaansa nimetty. Espanjan Amerikan-valloituksessa nimeä Matamoros ilmeisesti käytettiin jonkinlaisena talismaanina, ja kuollut mies värvättiin vielä ylivanhoilla päivillään konkistadoriksi. Nyky-Méxicossa on liuta taajamia, jotka lienee nimetty vähintään välillisesti saman sankarin mukaan.

Sukunimenä Matamoros esiintyy edelleen. Yksi kuuluisimmista näin nimetyistä oli Miguel Matamoros (1894—1971), joka tunnetaan mm. kappaleestaan Lágrimas negras (suom. Mustat kyyneleet):

Pertti Luhtala kertoo mainiossa Rumbakuninkaista salsatähtiin -teoksessaan kappaleesta mm. seuraavaa:

Miguel Matamorosin toisesta ikivihreästä, “Mustista kyyneleistä”, on meillä Suomessa tehty, paitsi onneton diskohumppasovitus, myös Tuomari Nurmion tyylikäs esitys.

Valitettavasti Luhtala ei paljasta, kenen kynästä tuo onneton diskohumppasovitus on, mutta Dumarin esitys kyllä kestää kuuntelua. Minun korviini Matamorosin jäljiltä on kyllä enemmänkin kuin vain kaksi ikivihreää; edellä viitataan “siihen toiseen ikivihreään”, kappaleeseen Son de la loma. Muita maininnan arvoisia ovat ainakin Camina y ven pa’ la loma; Gaditana ja El que siembra su maíz.

Seikkaperä: pop — ei seikkoja.

Comments are closed.