Melkeä

Kielitoimiston sanakirja ei tunne melkeää, mutta sana se silti on. Osmo Ikolan kielipakinakokoelman Kielen elämää ja käyttöä jutussa Hämärtyneitä johdoksia ja yhdyssanoja kerrotaan sanasta meille seuraavaa:

– – otamme suurennuslasimme alle partikkelin melkein. Sana on kaikille tuttu, mutta luulen, että useimmat nykyajan suomalaiset eivät osaa sanoa mitään sen rakenteesta. Muoto pohjautuu adjektiiviin melkeä, joka on yleiskielessämme harvinainen. Nykysuomen sanakirja kyllä tuntee sanan ja ilmoittaa sen merkitykseksi ‘melkoinen’. – – Muoto melkein on säännöllinen instruktiivimuoto sanasta melkeä, – – melkein ei ole johdos, vaan partikkeliksi kangistunut sijamuoto.

Kotus puolestaan julistaa:

Adverbin [melkeästi] kantana oleva melkeä on tarkoittanut aikamoista, tuntuvaa, melkoista ja huomattavaa. Nykykielen melkoinen on samaa kantaa, ja sen merkityskin on säilynyt hyvin lähellä melkeää.

Sana totta vieköön on harvinainen; asialle pitäisi tehdä jotain, koska se on kuitenkin aavistuksen leikkisä (paljon leikkisämpi kuin melkoinen). Kansalaisia kehotetaankin ottamaan sana uudestaan käyttöön viipymättä kaikissa soveliaissa yhteyksissä. Kannattaa panna merkille vaikkapa lauseke melkein elkein, joka on melkeän leikkisä monestakin syystä.

Seikkaperät: sanat, suositukset — ei seikkoja.

Comments are closed.