Flunssa ärhäköityi siinä määrin, että lojun jo toista päivää himassa. Kiusallista tämän lääkekokeilun kannalta; nyt nimittäin ei tietty blaadi pala, mutta sitä on vaikea saada Champixin ansioksi.

Eilinen saldo siis nolla, ja siihen jäänen tänäänkin. Toissapäivän saldo olikin sitten toistakymmentä.

Alkoi eilen illalla flunssa. Tai sitten tämä on niitä “[m]elko harvinais[ia] haittavaikutuks[ia], joita voi esiintyä useammalla kuin yhdellä henkilöllä tuhannesta: [- -] kuume, palelu, heikotuksentunne, sairaudentunne, [- -]“. Oli miten oli, eilnen tupakointi loppui kyllä sitten illaksi. Eilisen saldoksi tuli kuitenkin varsin rehvakas kymmenen annosta.

Tänään annostus kaksinkertaistuu siten, että myös iltaisin pitäisi napsia. Lauantaina on edessä seuraava kaksinkertaistus, kun 0,5 mg:n pillereistä siirrytään 1,0 mg:n kertatuliannokseen. Anskattoossit.

Ennen kuurin aloittamista sain kuulla todistuksia kahdenlaisista (toivotuista) vaikutuksista, joita Champixilla pitäisi olla:

• Lääkäri kertoi, että yleisesti käy niin, ettei tupakkaa kerta kaikkiaan tee mieli;
• entinen kollega kertoi, että vaikka tupakkaa tekisi mielikin, niin se “ei maistu”, toisin sanoen siitä ei saa sitä mielihyvää, jota siitä haetaan.

Toistaiseksi näitä vaikutuksia vielä odotellaan. Toisaalta, eipä ole kuulunut ikäviäkään sivuvaikutuksia. Syötetäänköhän minulle perunajauhoa? Annos tosin kasvaa jo huomenna, ja viikon lopulla jälleen — josko sitten?

Eilinen annos luiskahti peräti yhdeksään, ja tänäänkin on aika raju seitsemän pohjalla jo tässä vaiheessa. Vaatisi täysi savuttomuus näemmä muun muassa työnteon lopettamista.

Saldo eilen: kaksi annosta. Käryttelyn vähyyteen vaikutti varmaankin eniten se, että ei ollut juurikaan asiaa ulos ja toisaalta toissapäivänä hankittu lievä näkökulmaongelma. Champixin pitäisi kai alkaa toimia tässä viikon sisään.

Eilen aamupäivällä vatsa vähän protestoi, mutta sitä en arvaa (vielä) panna lääkkeen piikkiin; kevyen koistisen lisäksi tulin tempaisseeksi äärevän annoksen kahvia.

Sinne meni ensimmäinen Champix. Vielä ei tunnu mitään erityistä, heh. Eilen tuli kärytellyksi jonkin verran varastoon, kun ahdisti ajatus siitä että sanottu lääke vie auvoisan savunautinnon, niin kuin olen kuullut ihmisille käyneen.

Minusta sellainen olisi hyvä ajatus.

Kaikki henkisesti terveet ihmiset ovat yksimielisiä tietyistä asioista. On parempi olla elossa kuin kuollut, on parempi olla kylläinen kuin nähdä nälkää, on parempi olla vapaa kuin orja. Monet ihmiset toivovat näitä hyviä olosuhteita vain itselleen ja ystävilleen; he ovat melko vakuuttuneita siitä, että vihollisten kuuluisi kärsiä. Nämä ajatukset voidaan mitätöidä tieteen valossa: ihmiskunnasta on kehittynyt siinä määrin yksi suuri perhe, ettemme voi taata omaa hyvinvointiamme muutoin kuin takaamalla kaikkien muidenkin hyvinvoinnin. Jos haluat itse olla onnellinen, sinun on pystyttävä sietämään myös muiden onnellisuutta.

Veljesten nimet ovat Aapo, Eero, Juhani, Lauri, Simeoni, Timo ja Tuomas.

Mutta elämä on niin etäällä ihanteista, että se joka pyrkii todellisuuden ohittaen pelkästään ihanteisiin, päätyy pikemminkin perikatoon kuin päämääräänsä. Jos ihminen pyrkii aina tekemään oikein, hän jää väärintekijöiden sankassa joukossa väkisinkin tappiolle. Mikäli ruhtinas siis haluaa säilyttää asemansa, hänen täytyy opetella tekemään vääryyttä ja käyttää tätä taitoa tarpeen mukaan.

[- -] Kuultuaan, että isä tapaa suomalaisen, tytär oli halunnut tietää, mitä suomettuminen oikein tarkoittaa. “Se tarkoittaa sitä, että Suomi ei voisi vapaasti liittyä Natoon, vaikka haluaisi”, kertoi baijerilainen vastanneensa.

“Luuletko, että Meksiko voisi vapaasti liittyä Varsovan liittoon, jos haluaisi?” minä kysyin. Se oli keskustelukumppanini mielestä eri asia, enkä minä viitsinyt puhua Kuubasta mitään. Sitten tiedustelin haluaisiko hän kuulla minun määritelmäni suomettumisesta. Luvan saatuani sanoin: “Minun mielestäni suomettuminen tarkoittaa sellaista politiikkaa, jonka tuloksena maassa oleva armeija puhuu samaa kieltä kuin siviilitkin”, mihin kaveri nopeasti vastasi: “Joo, joo, mutta he ovat meidän liittolaisiamme.”

En viitsinyt kysellä, koska he ovat liittolaisensa maahan kutsuneet enkä arvelemaan, että jos meillä olisi miehitysarmeija, niin varmaan mekin kutsuisimme heitä miehittäjien sijaan liittolaisiksi.

Synneistä karmeimmat ovat ahneus, kateus, ylpeys, irstailu, mässäily, laiskuus ja viha.

On varsin tavallista väittää, että l-kirjaimeen päättyviä suomen sanoja olisi seitsemän; yleensä väitettä seuraa lista: askel, kyynel, nivel, ommel, sammal, sävel ja taival.

Jostain syystä listasta tapaa jäädä pois ainakin kaksi Suomen kielen perussanakirjan tuntemaa sanaa: petkel ja kannel (rinnakkaismuodot petkele ja kantele, joista ensin mainittu on kai toissijainen ja jäljempi vastaavasti ensisijainen “asiatyylissä”).

Maannimet, joissa ei suomen ortografian mukaan esiinny mainittuja kirjaimia ovat:

1. Ghana,
2. Grenada,
3. Kanada,
4. Kap Verde,
5. Nepal,
6. Qatar ja
7. Venäjä.

Tarkastuslähteenä EU:n toimielinten julkaisujen kustantajan lista. Tšadia voinee pitää jonkinlaisena rajatapauksena; riippuu vähän siitä, onko “suhuässä”, hattu-s (‘š’) ymmärrettävä “ässäksi” vai ei.

Hämmennys lisääntyy alituisesti yhteiskunnassa. Vain äärimmäisen kovalla työllä joku tai jokin voi vähentää tätä hämmennystä rajoitetulla alueella. Tämäkin yritys johtaa silti koko yhteiskunnan kokonaishämmennyksen lisääntymiseen.

Toim. huom. ks. myös huonon dynamiikan toinen pääsääntö.

Nuoruuden tuhlata voit, muttet säästää.

Moderni yhteiskunta, jossa toimintamahdollisuudet ovat laajentuneet, on siirtymässä vaiheeseen, jossa sillä on kyky tuhota myös oman olemassaolonsa edellytykset.

Vain idiootit kieltäytyvät ymmärtämästä, että alemmat luokat on pidettävä köyhyydessä, jotta ne ahkeroisivat.

Välttämättömyys on tyrannien argumentti. Se on orjien uskontunnustus.

Liikkeenjohdon konsultit ovat ihmisiä, jotka lainaavat kelloanne kertoaakseen teille ajan ja sitten kävelevät tiehensä kello mukanaan.